Ajankohtaista

Tilastoa GoodReason – kävijöistä 1.1 – 29.10.2015

Julkaistu 30.10.2015

Näiden sivujen tiirailijaa kenties ilahduttaa, että et ole yksin. 14000 muuta kävijää ollut täällä 10 kuukauden aikana. Tiedot saatu Awstats-ohjelmistolla.

Nettiseuranta 01.01-29.10 2015

Ehkä tämä pinnistely alkaa tuottamaan tulosta, ihan yhteiskunnan tasolla asti.

Sitten se vasta on menestystä kun ensimmäinen miljardin dollarin arvoinen moka pystytään välttämään tällä menetelmällä. Toivossa on hyvä elää!


Systeemioppia lyhyesti

Julkaistu 30.10.2015

Systeemioppia lyhyestiEnpä kurillakaan kirjoita sanaakaan oikeata selostusta.


Yhteistyön manifesti

Julkaistu 28.10.2015

Yhteistyön toivotusPoliitikot, media, kansalaiset ja yrittäjät haahuilevat sen perään, että pitäisi saada aikaan uusia yrityksiä, erityisesti kasvuyrityksiä. Pelkkä haahuilu ei riitä koska ei muutu investoinneiksi ja leikkaukset vastaavasti näivettävät.

Olen kirjassani käyttänyt suurimman osan tilasta ja kuvista yhteistyön korostamiseen, kuvaamiseen yhteiskunnan voimaantumisesta ja koheesioteoriasta luetellen kaikki ammatit, millä koheesiota yhteiskunnassa voi edistää (niitä on kahdeksan).

Haahuilevaa kiireistä porukkaa ei ehkä kiinnosta analyyttisuus, systemaattisuus ja aidot tavat saada kehitystä aikaan.

Yliopistokurssillani opiskelijat olivat todella innostuneita, että olisi voimaantumisen teoriaa, tapoja luoda yhteistyötä ihan emergenssiksi asti. Kasvuyrityksen syntyminen on emergenssiä.

Yhteistyön manifesti auttaisi Suomea ja meitä kaikkia

Netistä löytyi Matti Heinon kirjoittama hyvä pohjustus joka on samalla asialla (julkaistu Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian opiskelijoitten Status-lehdessä). Hän kiteyttää väärät käsitykset menestyksestä ja keskinäismenestyksestä kolmeen harhaan:

1. Harha: “Voin nauttia, kun ensin olen menestynyt”

”Länsimaisessa kulttuurissa menestys nähdään usein onnellisuuden edellytyksenä.”

Näin tuli itsekin toimittua omana nörttiaikana. Valitettavasti moni hyvä asia jäi kokematta, vaikka menestystä tulikin.

Tilannesokeus johtaa siihen, että se yhteistyö jää tekemättä, jää moni reitti avaamatta ja potentiaalinen kasvuyritys muuttuu tasapaksuksi duuniksi.

2. Harha: “Onnellisuus on yksinpeli, jossa eniten kerännyt voittaa”

”Yllä mainittu ajatusmaailma vaikuttaa tottelevaisen ja kyseenalaistamattoman työläisen ihanteelta; sellaiselta, joka vastasi aikanaan teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin.”

Ahmimiskulttuuri näkyy joka paikassa. Ajatellaanpa yliopistoa, jossa joku professori/tutkija ahmii itselleen kaikki hankkeet, joita sitten pystyy tekemään vain hutaisemalla niin, että tuloksista ei kukaan hyödy. Saa siitä kenties itselleen muhkean palkan, kovan maineen ja vaikutusvaltaa, mutta mutta…. 999 muuta tutkijaa/professoria ja työtöntä tohtoria olisi voinut auttaa häntä. Toisen harhan takia tämä yksinäinen persoona halusi kaiken itselleen, eikä luottanutkaan muihin tarpeeksi. Yliopistot ovat täynnä tällaista ajattelua. Kumppanuusyhteiskunnassa tämä toimii, jos rakenteet perustuvat valmiisiin suhteisiin, jolloin kilpailevilla hankkeilla ei edes ole mahdollisuuksia edetä.

3. Harha: “Resurssin jakaminen puolittaa sen”

”Peliteoriassa kutsutaan nollasummapeliksi sellaista tilannetta, jossa yhden henkilön voitto tarkoittaa toisen häviötä: jos jaamme kakkua ja minä saan enemmän, silloin sinä saat vähemmän.”

Tämä on juuri kasvuyritysten ydinkysymys. Omistaako yksi ihminen kaiken, voiko omistus liudentua? Voisiko ekosysteemi kasvaa niin, että vahvuudet alkaisivat nousta esiin muutenkin kuin yhden pisteen ympärille? Tämä on tyypillinen maanjako-ongelma. Ihmisten joustavuudesta on kysymys.

Matti Heino linjaa lopuksi:

”Siedettävä elämä vaatii yhteistyötä, joka synnyttää menestystä ja onnellisuutta, joka edistää sekä menestystä että elämän siedettävyyttä.”

Suomen haaste ja hyvinvoinnin ongelma jatkossa on tuossa linjauksessa. Osaammeko ajatella nuo kolme harhaa toisin?

Kirjan lukujakokin korostaa yhteistyötäGoodReason – tekniikka esittelee aikomuskaavion, millä voi pohtia voittajan ja kilpailijan ja häviäjän tahtotilaa ja seurauksia eri tilanteista. Minkä tahansa asian voi(t) ottaa käsittelyyn, vaikkapa Perussuomalaisten puolueen tilanteen, missä puolue uhkaa hajota taivaan tuuliin.

Onkohan siellä ollut yhteistyöharhaisia poliitikkoja? Sen voit päättää sinä itse. Kaataako riitelevä puolue koko maan hallituksen?

Suomi tarvitsee hyvää politiikkaa, ihmisiä, joille yhteistyön tekeminen maistuu enemmän kuin kilpailu muita vastaan.


”Keisarin uudet vaatteet” – viikko Euroopan taloudessa

Julkaistu 24.10.2015

Professorin pestiään Aalto korkeakoulussa lopettelevalle Sixten Korkmanille kuuluu kunnia täsmentämässä keskustelua EU:n ja Suomen taloudesta. Kriittistä näkökulmaa Suomen taloustoimittajista on tuonut esille tähän asti lähinnä vain Jan Hurri, ja tietysti Paavo Väyrynen.

Euroopan yhteisö (EU) alkoi toimia omia periaatteitaan vastaan

Ydinsanoma molemmilla on tukea alkuperäisiä EU:n perusperiaatteita, mitä Timo Soinikin korosti ennen tätä vaalikautta ja Juha Sipilä oli tunnustellessaan nykyistä hallitusta samoilla linjoilla:

  • No bailout – sääntöä on noudatettava (valtiota ei tueta pakkorahoituksin).
  • Setelipainatus kielletään (quantitative easing)
  • Siirrytään pois fiskaaliunionista ja palautetaan valtioille oikeus harjoittaa omaa talouspolitiikkaa.
  • Kehitetään käytäntöjä miten vakaus saavutetaan tilanteissa missä yksittäinen valtio on joutumassa maksukyvyttömyyteen.

Keisarin uudet vaatteet tulee mieleen paitsi Korkmanin moittiessa ekonomeja pääosin tyhmiksi myös siinä, että Valtiovarainministeriön ylin virkamies Martti Hetemäki on muuttanut kantaansa alkuperäiseen suuntaan pois Angela Merkelin thatcherismistä.

Osa tehdyistä virheistä johtuu siitä, että on tulkittu inflaatiokehitystä väärin. Kiinan kasvavaa vaikutusta siihen ei ymmärretty. USA:ssa Greenspan sai legendaarisen maineen talousguruna, mutta sekin oli makeaa mahantäydeltä, koska vastuu talouspolitiikan pitkäjänteisyydestä katosi. Hurjastelu muuttui kansainväliseksi velanotoksi, missä EU:n reunavaltiot näkivät itselleen tilaisuuden. ”Me tienataan tällä”, on ikimuistoinen lausahdus Jyrki Kataiselta.

Kuka voittaa ja kuka häviää?

Tässä linkkejä aiheeseen:

  1. VVM:n kansliapäällikkö Martti Hetemäen kannanotto: EKP ja euro ovat kriisin syypäitä
  2. Hurrin kirjoitus nykyisen hallituksen tunnusteluvaiheesta: Suomen Eurooppa-politiikan U-käännös
  3. Valtiovarainministeriön raportti: Vakaampi talous- ja rahaliitto.
  4. Korkman arvostelee ekonomisteja: Ekonomisteissa on niin paljon tyhmiä ihmisiä
  5. Suomen uutiset: Euroopan keskuspankilta keinot lopussa – työkalupakin pohjalla enää setelirahoitus
  6. Kauppalehti: Setelirahoitus lisää keskuspankkien korko- ja luottoriskejä
  7. The Guardian: Mario Draghi needs a new trick to help euro recover: quantitative easing

Miten nämä aiheet liittyvät systeemiajatteluun ja GoodReason – tekniikkaan

Äskeiset virheet voidaan havaita tutkimalla valta- ja vastuusuhteita tasoilla: EU, EKP, valtion keskuspankki, valtionjohto ja euro. Missään tilanteessa yhden systeemin ei pitäisi negatiivisesti vaikuttaa toiseen ottamatta siitä vastuuta. Leikkauspolitiikassa reunavaltioita kohden näin ei ole tapahtunut. Se on ollut yksipuolista pakottamista leikkauksiin ja elintason laskuun ja Kreikassa johtanut pakkoyksityistämiseen (lentokentät ja satamatkin), missä hyödynsaajia ovat tyypillisesti saksalaiset. Se on sitä austerity-politiikkaa pahimmillaan.

Alla eräs periaatteellinen malli, mistä EU:n logiikkaa voi lähteä analyyttisesti kartoittamaan jakamalla pääfunktioita osiin. Analyyttisuus on osaamisen laji, mikä nykyajan arkiajattelijoilta lähes tyystin puuttuu. EU:n johtajiltakin puuttuu kykyjä ymmärtää vuorovaikutusketjuja kovin pitkälle mentaalisina ja verkostomaisina syy-seuraussuhteina. Esimerkiski inflaatiota ei ole ymmärretty, mitkä asiat siihen vaikuttavat ja miten se vaikuttaa edelleen. Tämmöisen pohtiminen on ihan normaalia systeemiajattelua.

Yhteisön loogiset rakenteet on saatava selvitettyä, että se voisi elpyä

Yhteisön loogiset rakenteet on saatava selvitettyä, että se voisi elpyä

Talous- ja finanssipolitiikan päätarkoituksia on turvata vakaus. Siinä ei ole onnistuttu, vaikka väliin näyttää paremmalta. Tiukka leikkauspolitiikka tunnetusti johtaa maan tilanteen kurjistumiseen, epäoikeudenmukaisuuteen. Setelirahoitus on toisenlaista epäoikeudenmukaisuutta. Pankkien kohtelu suhteessa muihin systeemeihin on epäoikeudenmukaista, mutta siinä on jo tapahtumassa edistymistä.

Analyytikkojen analysointi

Suomen hallituksella ei ole ollut rohkeutta puuttua EU:n väärinkäytöksiin, mutta sitä enemmän rohkeutta on löytynyt valtion palkkaamilta virkamiehiltä Korkmanilta ja Hetemäeltä uusilla linjauksillaan. He ovat tulleet esille kaapeistaan — miksi vasta nyt?

Media Suomessa on ollut hampaatonta, varsinkin ns. analyytikoilta saadut lausunnot taloustilanteessa on poimittu pankkisektorin johtajilta, jotka ovat viimeisen päälle jääviä kertomaan pankkien roolista suhteessaan valtioon ja yhteiskuntaan. Vuosikaudet on saatu lausuntoina kuulla, mikä olisi pankkisektorin etu, vaikka kysyttiin valtion etua.

Kaksi systeemistä päävaihtoehtoa

On valittava liittovaltio tai valtioliitto. Edellisen perusteella liittovaltio ei käy. Niinpä Paavo Väyrysen ehdotus on parempi ainakin suomalaisilla kuin Angela Merkelin ajatus luoda Saksasta maailman mahtavin valtio. Aikamoisen hirveä on ollut väärinkäsitysten sarja 1990-luvulta asti kun meitä kansalaisia alettiin vokottelemaan EU:hun ja euroon. Paavo Lipponen yksi niitä keisareita, jotka vilahdelleet ilkosillaan…


Kirja-arvio: Johtajana kaaoksen reunalla

Julkaistu 18.10.2015

Kompleksisuuden ymmärtäminen on osa systeemiajattelua (Cynefin-konsepti). Erinomaisia keinoja kaaoksen ymmärtämiseen eivät ole saaneet aikaan Snowden, Stacey ja kumppanitkaan, koska aihe on jo määritelty mahdottomaksi ratkaista täydellisesti. Vapauttava systeemiajattelu on siihen toisenalainen lähestyminen, joka pyrkii yksinkertaistamaan ongelmaa niin, että se voidaan ymmärtää kriittisen ajattelun ja pelkistämisen kautta.

Kirja-arvio Johtajana kaaoksen reunallaSana p***llinen on huono valinta (engl. wicked). Suomeksi puhutaan sovinnaisemmin inhottavista tai viheliäisistä ongelmista. Erityisesti luvun nimenä ”7. Työkaluja p***lliseuuteen” kuulostaa oudolta, koska eihän itse P**ua voi poistaa :O

Vaasalaiset tutkijat ovat kirjoittaneet aiheesta kirjan ”Johtajana kaaoksen reunalla: Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?”. Tässä arviota siitä (napauta kuvaa).

Kirjan periaatteet 1-7 kuulostavat yliopiston professorin ohjeilta oppilailleen — tyypillistä Valittujen palojen tyyliä. Ne ovat hyvältä kuulostavia ja uskottavia ohjeita, mistä yleensä ei voi olla eri mieltä. Tässä kontekstissa kuitenkin inhottavat ongelmat ovat todella inhottavia, niitä ei ole syytä jättää ratkaisematta, kuten kirjoittajat väittävät. Tottakai jokainen vastuuntuntoinen yrittäjä pyrkii saamaan organisaationsa siihen malliin, että inhottavat ongelmat poistuisivat, ja saataisiin hyvä työrauha tuleviksi vuosiksi. Sitä kirjoittajat eivät ottaneet huomioon, kuten eivät montaa muutakaan työelämän piirrettä.

Systeemiajattelu analyyttisena menetelmänä tarjoaa paljonkin sellaista uutta, mitä kirjan esittämä behavioristinen hahmottelu ei pysty tarjoamaan. Kognitiivinen mallintaminen (GoodReason – tekniikka) on tapa lähestyä vaikkapa Syyrian kriisiä, joka on syksyn 2015 ongelmista maailmassa varmaan se kaikkein p***llisin!

Vaasan yliopiston olisi hyvä alkaa opettamaan myös kognitiivista mallintamista. Tällä tekniikalla olisi paljon käyttöä Eduskunnan uusissa hankkeissa, joissa ihmisten välinen problematiikka halutaan saadaan vähemmälle sillä, että ymmärretään ensin se varsinainen ongelma nykyistä paremmin.

Psykologit ovat sanoneet, että tarpeiden ymmärtämisestä se isokin ongelma lähtee purkautumaan. On siis noustava ongelman yläpuolelle visioimaan yhteistä hyvää vaikkapa Lähi-Idän kriisin toimijoitten välille. Sitä kautta löytyy yhteisiä ideoita sodankin osapuolille.

 


Tunisian kvartetti-systeemi voitti Nobelin rauhanpalkinnon

Julkaistu 9.10.2015

Kun kuulin tästä Tunisian kvartetista, mieleen nousi heti, että jotakin ihmeellistä siellä on saatu aikaan. Tunisia aloitti kansannousujen sarjan menestyksellä, ja näköjään se on saanut luotua puhtaalta pöydältä ihanteellisen toimintamallin, missä on neljä aivan erilaista systeemiä.

Tunisian rauhan Nobel

Uskomattoman hienolta vaikuttaa, että näin kattava joukko systeemeitä on löytänyt yhdessä menestyksen polun, joka on rauhoittanut vakavissa vaikeuksissa elävää maata esimerkillisesti. Saisivatko Suomessa vastaavat järjestöt (EK, SAK, SPR ja asianajajaliitto) aikaan koko maata yhdistävää systeemiä, Nobelin arvoista tulosta?

Parhaiten maata voidaan rauhoittaa tarjoamalla ihmisille menestyksen polkuja. Raha rauhoittaa, ja kunnon palkka kukkarossa. Kannattaa siis etujärjestöjen lopettaa riitely, ja aloittaa puhtaalta pöydältä systeeminen yhteistyö.

Kyberneettisessä Tunisian mallissa (kuva) tarvitaan tietysti koulutusjärjestelmä, innovointijärjestelmä ansaintamallien kehittämiseen sekä perinteiset myynti- ja markkinointikanavat sekä jakeluprosessi ja laskutus asiakkailta. Tämmöisiä malleja on hyvä kokeilla paperilla, tietokoneella, roolileikkinä, testiyrityksissä, pilotteina jne.

Ei hassumpi kokeilun aihe kaikissa arabimaissa, ja Suomessakin kehittää systeemiä kohti ainutlaatuista sopimisen kulttuuria, jolla on otettu Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2015.

Aito sovittelun halu on edellytyksenä menestykseen ristiriitaisessa maailmassa!

 


Palautteen antajia / GoodReason

Julkaistu 9.10.2015

Monet ovat kyselleet, mikä tämmöinen GoodReason oikein luulee olevansa. Useimmat ovat alkuun hyvin kriittisiä. Se on ajattelun inspiroimisen väline.

Suomessa ei todellakaan ole kehitetty kovin montaa vastaavaan teoriaa tai tekniikkaa. TKK:n systeemiäly on lähin vastine, näin totesi prof. Antti Hautamäki. GoodReason edustaa arkkitehtuuriltaan instrumentalismia, se korostaa ihmisen ymmärtämistä (kognitio) systeemi-käsitteen kautta aivan kuin kielessä meillä on symboleita (sanoja), joilla kuvaamme asioita (väitökseni voi ostaa viidellä eurolla täältä). Nyt eteen tuleekin kysymys, millainen instrumentti systeemi on symboliin verrattuna: mitä hävitään ja mitä saadaan lisää? Vastauksia siihen löytyy kirjastani.

Palaute-kuva

Kolmen – viiden vuoden aikana olen keskustellut GoodReason – periaatteesta satojen ihmisten kanssa, joten jokainen, joka siihen uutena perehtyy, ei ole sen parhaita arvioijia siinä ja samassa. Aiheeseen kannattaa perehtyä rauhassa, ettei tekisi hätiköityjä johtopäätöksiä.

Henkilöiden nimiä, jotka ovat olleet vaikuttamassa tekniikan piirteisiin tai antaneet ideoita ja tietoa soveltuvuudesta, löytyy täältä. Useimmissa palavereissa olemme käyneet läpi jotakin teemaa: yhteiskunnan rakenteita, koulutusjärjestelmää, työllisyyttä, liiketoimintaa, ekosysteemeitä, kestävää kehitystä…

Yliopistokursseilla pohdinta oli intensiivistä kymmenien opiskelijoitten esittäessä omia systeemeitään – minulle. Siis idean oivallettuaan opiskelijat esittivät systeemeitä minulle. Se onkin opiskelussa oikea suunta ja menettelytapa (Bloomin taksonomia).

Instrumentalismi toimii, jos selitys systeemimalleista on selkeä ja systeemien väliset vuorovaikutukset saadaan kuvattua halutusta näkökulmasta niin, että riittävä kokonaiskuva saadaan. Monissa tapauksissa kehittämistä voi jatkaa tästä kokonaiskuvasta jatkaen perinteisemmillä välineillä. Siihen pohjautuu myös väite, että systeemiajattelu yhdistää, koska systeemi välikäsitteenä on se symboli, johon tunnistettu tieto taltioituu, olipa alana mikä hyvänsä.

Palautteen antajista noin puolet on professoreita tai tohtoreita, ja toiset puolet normaalissa työelämässä olevia käytännön ammattilaisia: johtajia, yrittäjiä ja suunnittelijoita: http://goodreason.fi/Systeemiajattelu/Palautteen_antajia_GoodReason.pdf


Euroopan systeeminen ongelma

Julkaistu 7.10.2015

Euroopassa on meneillään eräänlainen kollektiivinen hermoromahdus, tiivistää Carnegie Europe -tutkimuskeskusta Brysselissä johtava Jan Techau. Hän luetteli (eilen 6.10.2015) Suomessa käydessään Euroopan 12 epäonnistumista (linkki: HS. Eurooppaa uhkaa hermoromahdus pakolaiskriisin takia). Olen luokitellut nämä uhkat paremmin systeemiajatteluun sopiviksi. Eurooppa on mokannut:

  1. Keskinäisessä yhteistyössä: identiteetin rakentamisessa, ulkopolitiikassa ja keskinäisen luottamuksen synnyttämisessä.
  2. Sisäpolitiikassa inhimillisyyden toteuttamisessa, työvoimapolitiikassa, humanitaarisessa avussa, kotouttamisessa, kehitysyhteistyössä
  3. Geopolitiikassa: maahanmuutossa, turvapaikoissa, rajavalvonnassa
  4. Lainsäädännössä: rikollisuuden torjunnassa, solidaarisuudessa
  5. Taloudenhoidossa: talouskriisin hoitamisessa, maiden välisessä kaupassa

Lopputuloksena on Techaun mielestä ”monimutkaisuuden helvetti”. Päättäjille kyse on kriisistä, jota he eivät todellakaan olisi toivoneet, mutta joka jää määrittelemään heidän elämäntyötään.

Jos tällaista systeemiä epäonnistumisineen yrittää arvioida visuaalisesti GoodReason-aikomuskaavion avulla, päätyy esimerkiksi tällaiseen kuvaan:

Euroop romahdus

Identiteetin rakentuminen on laitettu keskelle, koska identiteetti liittyy tahtotilaan, johtajuuden ytimeen. Onnistuminen yhdellä sektorilla (1-8) tuo lisää identiteettiä ja voimaa onnistumiseen muilla sektoreilla. Epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että tavoite on asetettu väärin tai valtataistelu on ristiriitoineen niin kovaa, että kompromissejäkään ei löydy. Pahinta on ajautuminen kaaokseen, missä ratkaisua ei enää ole saatavilla.

Mitä hyötyä tällaisesta kaavakuvasta on, verrattuna puuduttavaan ja välillä hätkäyttävään tekstiin, mitä mediasta tulee jatkuvasti. Hyötyjä ovat:

  1. Numerointi viittaa vaikuttamisen järjestykseen ja esiintymistapoihin, mutta myös vaikuttamisen mahdollisuuksiin. Proaktiivinen systeemi ei päästä ongelmia syntymään (numero 1).
  2. Hallitsemalla tieto, tietämys, kompleksisuus ja systeemit päästään edes miettimään politiikkaa ja ratkaisumalleja. Jos emme ymmärrä käyttäytymistä ja reaktioita, ainoa toivo ratkaisuissa on pitkällinen iterointi: yritys ja erehdys-menetelmä.
  3. Vain olemalla herkkä ja vastaanottavainen, tiedon hallinnan lisäksi, on mahdollista löytää konsepteja, muuttujia ja tahoja, jotka ovat kriisissä tärkeimmät.
  4. Pääsy ongelmista onnistuu ainoastaan uusiutumalla. Se edellyttää politiikan lisäksi juridiikkaa ja tekniikkaa: innovaatioita ja ideoita. Tulevaisuuden tutkimus on yksi hyvä tapa napata megatrendejä ja uhkia, jotta tilanne saataisiin jatkossa hallintaan.
  5. Ilman organisoitumista ei uudistuminen mahdollistu. Mitään ei yhteiskunnassa tapahdu itsestään. Se vaatii vaaleja, politiikka, ekosysteemin rakentumista, omien vahvuuksien löytämistä ja yhteistä strategiaa.
  6. Organisaatiomallit, uudet yritykset ja hankkeet realisoituvat rahoitusten ja panostusten jälkeen arjessa, työelämässä, teollisuudessa ja kaupassa. Maahanmuuttajat tarvitsevat omat traditionsa ja perusjuttunsa, jotta saavuttaisivat tasapainoisen tilan.
  7. Tuloksena tästä kaikesta Eurooppa päivittäin ja vuosittain tuottaa palveluita ja tuotteita, joilla se parantaa omaa asemaansa ja hyödyttää sidosryhmiään. Eurooppa toivon mukaan nostaa kilpailukykyään, mutta kuitenkin niin, että se ei aiheuta pahoja ongelmia muille maanosille.
  8. Lopputulemana tästä ketjusta 1-7 tulisi olla positiivinen ihmiskäsitys, missä maailma on jakson alussa hieman parempi paikka kuin ennen jaksoa. Muu kehitys olisi taantumista.

Tämän mallin avulla olisi mahdollista suunnitella Suomen hallitukselle sellainen ”kyberneettinen elin”, joka suunnittelisi ja valvoisi näiden kahdeksan kohdan toteutumista eri tasoilla Suomessa ja Euroopassa. Se linjaisi pakolaispolitiikkaa, etsisi ratkaisuja ulkomaankauppaan, poistaisi rajoituksia ja edistäisi ihmisten hyvinvointia niin, että taloutta ei käytettäisi rankaisemiseen, vaan kaiken positiivisen ja rakentavan kehittämiseen.

Systeemiajattelu (GoodReason – näkökulma) on tapa esisuunnitella sellaisia elimiä ja organisaatioita, jotka vastaavat haluttuun tahtotilaan.

Paljolti Euroopan tulevaisuudessa on kysymys itsekkyyden voittamisesta, sillä resursseja meillä on tarpeeksi, jos joustamisen halua riittää.


Stupidity-Based Theory of Organizations

Julkaistu 5.10.2015

Muutama vuosi sitten kirjassani väitin silloiseen tyyliin että yhteiskunta on muuttumassa yhä monimutkaisemmaksi ymmärtää. Tämän vuotisessa Systeemiajattelun tekniikka – kirjassa väitän yhä samaa (toukokuu 2015), mutta sen jälkeenpä se vasta kaaos on alkanut Suomessakin. Pakolaiskriisi pelmahti silmille, Englanti aikonee erota EU:sta, Katalonia Espanjasta, ehkä Ukraina jakaantuu kahtia, ISIS uhkaa meitä kotisohvillemme asti ja Syyriasta tulee varmuudella poltettu tanner, häpeäksi yhteiskunnalle ja ihmisyydelle. Kaikesta tästä voi pulpahtaa ties kuinka vaikeita seurauksia. Mistä tämä holtittomuus johtuu?

Kannattaisiko meidän tutkia viisauden ja onnistumisen lisäksi myös typeryyden syitä ja seurauksia? Ruotsalaiset tutkijat Alvesson ja Spicer julkaisivat jo muutama vuosi sitten teorian organisaation typeryydestä: ”Functional stupidity refers to an absence of reflexivity, a refusal to use intellectual capacities in other than myopic ways, and avoidance of justifications”. Tämä toteutuu todennäköisimmin, jos johto on narsistisen itsekäs tai muutoin kyvytön hallitsemaan tilannettaan ja syyllistytään ongelmien piilotteluun niin, että syntyy yhä vaikeampia ongelmia (linkki tutkimukseen, joka julkaistu lehdessä Journal of Management Studies).

Heidän artikkelissaan on kymmeniä viittauksia siihen, kuinka tähän kierteeseen on organisaatioissa jouduttu. Periaatteellinen kuva kokoaa tämän typeryyden yhteen kaavioksi, mikä alkaa taivuttelusta, siis subjektiivisesta asenteesta, millä on tarkoituksena manipuloida toimijat toteuttamaan tiettyä kaavaa, mikä sitten osoittautuu epäonnistuneeksi. Tässä kaavassa on kaksi osaa: liialliseen varmuuteen perustuva toiminnallisuus (functional stupidity) sekä ristiriitoihin johtava reitti (lack of reflexivity), joka tukahduttaa keskustelun ja estää avoimen kommunikoinnin. Jotta organisaatio säilyttäisi toimintakykynsä ristiriitaisessa tilanteessa, avuksi tarvitaan voiman käyttöä. Kuuluisa esimerkki tästä löytyy Margaret Thatcherin ajoilta kun syntyi konsepti TINA: There Is No Alternative.

Artikkelin kuva suomennettuna näyttää tältä:

Stupidity ManagementKuvan vaiheet 1-13 on selostettu artikkelissa. Mitä voimme kuvasta oppia?

Sinänsä tuo Alvessonin ja Spicerin kaavio on yleispätevä, että mitä tahansa erinomaistakin organisaatiota käyttäytymisineen voi miettiä miten paljon se korostaa äärimmäistä varmuutta (reitti 5-6-7-8) vuorovaikutuksen laadun kustannuksella (5-9-10-11-12-5). Avainasemassa on arvioida refleksiivisyyttä (avoimmuus: what, so what, what next) ja ongelmienratkaisukykyä. Koska kuva on piirretty näin tarkasti vaiheina, se mahdollistaa havaintojen kirjaamisen jopa tutkimuksen edellyttämällä tarkkuudella: millaisia kommunikoinnin haasteita missäkin firmassa on milloinkin esiintynyt ja onko niistä päästy yksimielisyyteen.

Kincaidin konveregenssiteoria on vastakohtana tälle ”teorialle” malli, jolla pyritään edesauttamaan hedelmällisen kommunikaation syntyä (luku 4 www.goodreason.fi/Kirja). Sen minkä stupidity – teoria kadottaa, sen Kincaidin teoria kenties saattaa palauttaa.

Typeryyden problematiikka tulee esille kaikkialla johtamisessa. Puolueilla ja paikallisorganisaatioilla ja yliopistojen tiedekunnilla on taipumusta sortua taivuttelun ekonomiaan (persuasion economy), missä joku johtaja/avainhenkilö lopulta pääsee asemaan, missä hänestä tulee kehityksen jarru ja ongelma organisaatiolleen. Tätä kutsutaan addiktoitumiseksi. Perussuomalaiset puolueena on ongelmissa juuri lokakuussa 2015.

Addiktoitumista voi tapahtua henkilösuhteiden lisäksi myös tekniikkaan, menetelmiin, ympäristöön, kulttuuriin ja tapoihin. Kaikki liiallinen jäykistyminen lopulta johtaa ristiriitojen syntyyn, ellei paineita saada jollakin tapaa pois.

Kuvan mallia voi kuka tahansa lukija soveltaa Suomen hallitukseen, jokaiseen puolueeseen ja jokaiseen toimijaan, jonka käyttäytymisessä on havainnut ristiriitoja. Moni yritys on vaikeiden haasteitten edessä: Talvivaara, Fennovoiman ydinvoimala….

Hyvä väitöskirjatutkimuksen aihe olisi Functional Stupidity in Finland’s Economy in the 21th Century, koska niin paljon on yhteiskunnassamme epätyydyttäviä ja suorastaan haitallisia ilmiöitä, jotka tulevat aikanaan muiden maksettavaksi.

Ongelmat kuulemma alkavat, kun untuvikkoministeri ensimmäistä kertaa pääsee Audin takapenkille!  Tässä kohtaa ei voi unohtaa Volkswagenin päästöskandaalia (artikkeli the Telegraph-sivustolla).

Johtaminen on vaikea laji!


Kolmas erä Systeemiajattelun tekniikka-kirjaa

Julkaistu 1.10.2015

Kolmas painos kirjasta valmistui 30. syyskuuta 2015. Olemme etsineet erilaisia kansi- ja nidontavaihtoehtoja. Sopiva tapa riippuu käyttötilanteesta, onko se koulutusta vai kirjastokäyttöä.

Tämän uuden kirjan voi laittaa kirjahyllyynsä, reppuunsa tai viedä myyntiin Akateemisen kirjakaupan hyllyyn parhaitten teosten väliin.
Ulkoasu ei siltikään ole niin tärkeä kuin informaatio- ja uutuusarvo; kuinka paljon sillä voidaan selittää yhteiskuntaa ja todellisuutta yleensä ja kuinka hyvin sitä tietoa kukin voi soveltaa omaan arkeensa.

Painos nr 3

Uudessa kirjassa erittäin tyylikkäät kannet.

Parasta on nimenomaan nykyisin löytää selvä yhteys teorian ja käytännön välillä, koska se mahdollistaa jatkuvan oppimisen.