Suojattu: Suomen talouden simulointi systeemeinä

Julkaistu 30.11.2015

Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:

Promoting systems thinking by GoodReason

Julkaistu 20.11.2015

In order to make clear the highest level vision of GoodReason for customers and partners, I publish here its semantics and pragmatics as a drawing. The style is rich picturing combined with conceptual maps and intentionality as a self organized graph with eight (8) sectors. The description uses storytelling principles.


  • Number 2 describes theoretical approach, science, where systems theory here is very essential, because it opens us the multiple disciplinary world: reality and practical life in relation to best known concepts of science. System is here an architecture to keep information for explaining everything by means techinques of GoodReason. Social systems are soft including management, organization theory (Senge et al) and complex systems theory (Cynefin, Gharajedaghi). The main message here (topic 2) is that typical research themes and practical business situations can be expressed using some system formalism (business model canvas, enterprise architecture, SWOT…). When we have certain formalism and a way to store information to systems, it is possible for us to make analysis rigorously by going detailedly into deeper and deeper models of the area. By capturing deeper insights it is possible by means systems thinking technologies like (Checkland, SSM, GoodReason) to form outsights, synthesis and scenarios to the future.

Mission for GoodReason & Laitila

  • Number 3 describes input for the mission in real time. It is in the largest approach getting information about world wide problems and challenges like climate change and evaluating scenarios for them, but in the smaller approach solving typical problems caused by common sense of persons to cause problems to the society. Systems thinking is a way to rise higher to understand the big picture for business and political questions; not exactly to solve problems in the lowest level but to formulate them so that systems can better understand each other for getting success.


  • Considering point 4 Systems thinking is best used for making better future. It is theoretical, critical and creating thinking. There is a summary made by Waters Foundation. It has much in common with object-oriented programming and modeling in software development, but not so specific. When you understand what is a state in general and as a small model, you can use it into all countries of the world as a specific, platform independent model. The specific countries are instances of the main class state. You can then make influence models between countries either very lightly or very rigorously in a high granular way. The concept granular world is one theory for modeling multilayer models of systems.


  • Number 5 means how to organize in order to promote systems thinking personally to improve quality of own life and others, too. The larger approach is ecosystems in business and in systems in general: public sector, nature… There are some world wide societies for systems thinking to contact and create influence. Here a notice is needed: A this kind of theory as systems thinking should not be used to damage business and co-operation, but to create new emergence, a new kind of success using better knowledge about the whole. This approach is excellent everywhere where there are holes that nobody manages. One of them is the gap between governement and companies, to motivate coordination of the country to improve its growth in future.


  • Number 6 means practical work. It means research: personal activities and social co-operation and collaboration; projects and conferences and publishing results. There is an excellent learning curve by implementing system based projects, because the systemic model is a comprehensive way to carry information and knowledge in commercial tools (MS Office and specific tools).


  • Number 7 is output from the mission to produce results for a better stabile society. Output can be localized or it can be world wide depending on the partners of the community (number 5). Furthermore, from a certain systemic solution it is possible to inherit and derive new kind of solutions providing the the environment and systems are compatible in the assumed approach. It is one way to avoid inventing the wheel.


  • The overall contribution (number 8) from the mission is to produce emergence for any discipline, any area based on systems. It is directed both in a personal level as the society level. There are macro and micro levels to study and to make more comprehensive to further scenarios and decisions. There is a model for a data to wisdom transformation from Nonaka and others. Spiral dynamics is an interesting conceptual model to conclude this mission, because it defines two tiers for persons (organizations, too). The lowest six (6) levels concentrate to increase profit and success for themselves, but the seventh level (in the higher tier) is systemic having color yellow as its identification. Systems thinking needs us capabilities to rise to a higher level than the systems are in reality. It gives us, for example, possibilities to understand a country like Finland more objectively (than the parties) and the whole in general in business and politics with their wicked problems.

The mission succeeds if there is a plausible chain from 1 to 8 with necessary sub-steps. Step 1 is the opposite for step 8, and step 2 (theory) is the opposite of step 6 (practice). Step 3 is the opposite of step 7: input –> output, where the mission is a transformation, process between them. Step 4 is the opposite of step 5, because the former presents needs to open, to be creative for models and the latter means reaching an organization model: how to create a productive system to implement the needs and proposals and ideas and innovations in real life.

Now that we have a mission, and the eight (8) steps (with sub-steps), it is possible to start implementation, to activate research. Engeström’s activity model helps in it to create a context: the triangle. Subject is a person to apply systems thinking. Object is the part of his/hers discipline to be studied. Tolls and signs are systems thinking and GoodReason.

Engeström Activity TheoryObjective function here is division of labor, but it can be any. Rules are rules typical in that area, and new rules captured from a systems thinking process. Outcome is a better future to the object. Artifacts are here systems (system architecture..) to help in understanding actors in reality (community).

The picture (above) is to demonstrate how different kind of models and GoodReason – systems thinking techniques can be used turn by turn to connect information and knowledge: the worst problem in traditional systems thinking which lacks specific formalism.

Every model is a system and from every system multiple models can be created (Bezivin). Together they form a language for understanding anything.

We assume that problems of world wide economy cannot be solved in the same way as they first occurred (citation:Einstein). That is why we need systems thinking capabilities in order to understand what could a new platform be like — to give better possibilities for the companies and organizations and persons (unemployment) to communicate with each other to empower other systems, too. This kind of synergy, a new paradigm, should be very powerful to reach a more sustainable society, to decrease overlapping costs and to create products of better quality, and to use savings for developing new kind of success stories, where supply and demand meet perfectly.

Syyt terrorismin syntymiseen

Julkaistu 19.11.2015

Pariisin terroriteot kuluneen viikon aikana ovat poikineet joukon artikkeleita ja dokumentteja tämän ilmiön syistä. Kun hurjapäiset taistelijat huutavat uskontonsa nimeä ja kuolemaa vääräuskoisille, silloin ainakin pinnallinen syy on löytynyt. Toisaalta mikään uskonto ei ole niin julma, että se oikeuttaisi tappamaan sivullisia. Syyt ovat siten syvemmällä kansankerroksissa.

Terrorismin syyt: http://hstyphoononline.wiki.hci.edu.sg/Reasons+for+Terrorism

Terrorismin syyt (klikkaa). http://hstyphoononline.wiki.hci.edu.sg/Reasons+for+Terrorism

Kuvan tapaisia kaavioita on kehitelty enenevissä määrin. Niitä pohdittaessa ja yhdisteltäessä ongelmaksi tulee kuinka löytää yhteinen nimittäjä, juurisyyt, kaikille tapauksille. Jos tässä onnistutaan, kenties kasvatuksessa, politiikassa ja koulutuksessa ja suurvaltasuhteissa voitaisiin tehdä ennaltaehkäisevää työtä koko terrorismin poistamiseksi.

Alla hieman naivistinen kaavio, joka lähtee onnettoman persoonan intentionaalisuudesta, henkisen kehityksen harhapoluista. Siinä on 8 sektoria, joissa väärä kehitys ei välttämättä mene numerojärjestyksessä, ja koko elämänsä ajan henkilö muutenkin vastaa ärsykkeisiin, pyyntöisiin, toiveisiin ja kaikkeen mitä vastaanottaa omalla tavallaan transformaationa tuottaakseen ulos hyvää ja huonoa.

Terrorismin juurisyyt (GoodReason)

Jokaisella sektorilla on asteikko: minimi – keskivaihe – maksimi, joka antaa mahdollisuuden jakaa kaiken sektoriinsa tulevan tiedon kaksiulotteisesti sopivalle etäisyydelle keskipisteestä vaikutuksen laajuuden mukaan, esimerkiksi yksilökohtainen vai yhteiskunnallinen vaikutus.

Kuva tarjoaisi mahdollisuuksia kriittisessä vaiheessa olevien henkilöiden tarkkailuun ja pohdintaan, jos näin lähelle yleensä päästään. Heimo-oloissaan heitä ei pysty seuraamaan muutenkuin vakoiluvälineillä. Selvää kuitenkin on se, että pommittamalla ja sotimalla ja uhkaamalla hävittää vaikeimmat heimot maailmasta ei terrorismi tule maailmasta poistumaan. Tämä on nähty jo 1970-luvulta asti, jolloin attentaatteja oli harvakseltaan.

Toinen käyttö kuvalle on ennaltaehkäisevä kartoitus terrorismin kehittymisestä tietyllä alueella tietyissä oloissa tai riskianalyysi maailmanlaajuisesti. Millaiset tekijät milläkin sektorilla ovat pahimpia ongelmia suhteessa keskenään, ja miten organisoituminen voitaisiin välttää.

Kuvan malli on perinteinen tila-automaatti (tosin karkealla tasolla). Se on mahdollista viedä tietokoneelle erilaisiin työkaluihin, joten tämän avulla tyypilliset alan analyysit saadaan yhdistettyä, millä työllä saattaa olla suurta merkitystä ennaltaehkäisevässä työssä kun enemmän tietoa samasta negatiivisesta kehittymisen vaiheesta saadaan keskenään vertailukelpoiseksi. Perinteisistä kuvista (mindmap) yhdistely ei onnistu juuri lainkaan.

Vuosi 2015 on ollut hälyyttävän vaikeata aikaa. Kukaan ei voi ennustaa millainen on Euroopan tulevaisuus lähivuosina pakolaiskriisin dramaattisesti laajetessa.

Terrorismi sikiää heikoista ja epäinhimillisistä oloista. Se on tärkeimpiä juurisyitä, mihin pitäisi panostaa inhimillisellä tavalla, ei pommittamalla niitä heikkoja ihmisiä.

Dalai Laman sanoin: “We need a systematic approach to foster humanistic values, of oneness and harmony. If we start doing it now, there is hope that this century will be different from the previous one. (tietolähde Rawstory).

Yliopiston kehittämisen perusshabloona

Julkaistu 17.11.2015

Tästä kuvasta alkaen on hyvä lähteä parantamaan yhteiskunnan systeemeitä, kuten vaikka yliopistoa. Kuvassa viittaus nykyiseen lakiin.

Yliopisto systeeminä

Neljä pääsuuntaa. Niiden välinen suhde muistuttaa itse asiassa Demingin jaksoa, ja tällä GoodReason – menetelmällä päästään siinä pidemmälle käsitemallien ja selittämisen ominaisuuksiensa ansiosta. Jokaisen alavaiheen sisältä löytyy systeemeitä vuorovaikutuksineen ymmärrettäväksi.

Keskiössä oleva kaavio on peräisin Biomatrix:sta (www.biomatrixweb.com).

Joukkoistaminen tuo tietoa ja vauhtia talouteen

Julkaistu 12.11.2015

Joukkoistaminen (crowdsourcing) tarkoittaa tehtävän siirtämistä laajankin yhteisön työstettäväksi. Parhaita esimerkkejä ovat Linux-käyttöjärjestelmä ja Suomessa Risto Linturin käynnistämä 100 radikaalia innovaatiota (35 muuta esimerkkiä löytyy täältä). Linus sai aikaan ohjelmistoa ja Linturi keräsi tietoa.

Lukemattomat avoimen koodin ohjelmistot ovat  näin syntyneet hajautetusti. Epäilemättä joukkoistamalla voidaan myös tieteen tekoon saada käsittämätöntä vauhtia, jos aihe on sopiva: akuutti, ajankohtainen tai tieteellisesti haastava kuten joku Fermatin ongelma matematiikassa.

Yhteiskunnan kehittäminen joukkoistamalla systeemiajattelun keinoin

Nettiä selatessani kiinnostavia malleja valtion talouden tervehdyttämiseen ei juurikaan löydy, jos tarkoituksena on Suomen yhteiskunnan saaminen kilpailukykyiseksi ja asenteen positiiviseksi. Kehitetyt talouden teoriat ovat tekstinä julkaistuja teesejä, periaatteita ja useinmiten virheellisiä kapean alueensa ulkopuolelle. Onko hyvää mallia Homo Economicus-periaatteelle? Ei näytä löytyvän.

Social Environment Model

Seuraava malli on jonkinlainen lähtökohta (Social Environment Model).

Yksinkertainen malli yhteiskunnastaTämä malli riittää jo herättelemään mielenkiintoa. Voiko sillä saada Suomen nousuun?

Varmasti saa, jos keksii juuri tämän kautta hyvän innovaation (individual utility). Ajattelu on ihmeellistä. Hyvä idea voi putkahtaa Juha Sipilän mielessä esille sopivasta ärsykkeestä.

Kuva on mitä ilmeisimmin systeemiajattelua tukeva. Nyt tuleekin idea, että jos muokkaamme ja monipuolistamme tämän tyyppistä kuvaa käsittämään ihan oikeita tosielämän toimijoita (systeemeitä), saammeko joukkoistamalla tai yksittäin esille ideoita, missä tilanteessa negatiivisia piirteitä yhteiskunnasta päästään poistamaan ja uutta hyvää emergenssiä syntyy.

Tämä malli on saatu Homo Economicus – tutkimuksesta, mihin itse lisäilin inputteja ja outputteja.

"Homo Economicus"Instrumentalismin suomalla vapaudella malleja voi kehittää niin kuin parhaaksi näkee. Niiden lopullinen hyöty paljastuu käyttövaiheessa, tai jos painotukset ovat vääriä, tulos ei ole tarpeeksi hyvä.

Tuossa agentin mallissa kentät eivät kenties vastaa hyvin toisiaan 1–4, mutta lukija voi trimmailla niitä sen mukaan, millaista tossunkuluttajaa ja talouden toimijaa haluaa miettiä. Kuvan suunnat toteuttavat karkealla tasolla GoodReasonin kaaviotekniikkaa.


 Tarkennettu maailmankuva

Tarkennettu Social World

Tämän kuvan malleihin voi liittää sääntöjä, kaavoja, parametreja, toimintoja, esiehtoja ja jälkiehtoja, niin että ne alkavat muistuttamaan ohjelmoitavia systeemeitä.

Excel on helppo välivaihe, jos ei haluta kehittää ”ohjelmoitavaa yhteiskuntaa” bittitasolla.

Tässä viitteessä määritellään kolme sääntöä kuvaamaan erilaisia ihmisiä:

  • Homo Economicus (rationaalisesti ajatteleva ihminen)
  • Homo Sociologicus (sosiaalisesti ajatteleva ihminen)
  • Prisoner’s Dilemma (vangin ongelma)

Ideana on pyrkiä tunnistamaan kuinka monella tavalla nämä agentit toimivat eri tilanteissa. Jos käytetään joukkoistusta, eri ihmiset verkossa voivat esittää omia vaihtoehtojaan.


Miten perhe toimii?

Lopetan tämän joukkoistamisehdotuksen visualisoinnit toistaiseksi tähän kuvaan.  Jokainen voi itsessään miettiä mitkä kaikki asiat vaikuttavat hänen omaan talouskehitykseensä, ja sitten parannella kuvaa, laittaa sen vaikka johonkin ohjelmistotyökaluun talteen.

Millainen systeemi on perhe?Kuvaan voi saada mahtumaan mitä tahansa aikeita, mitä Suomen yhteiskunta yrittää tehdä, kaikki mahdolliset tavat tämän talousyksikön saada tuloja, joutua maksamaan veroja jotta voisi sitten hankkia vapaaehtoisesti mitä haluaa ja sääntöjen määräämänä joutua osallistumaan joihinkin julkisiin hankkeisiin. Tämä kaikki on jokaiselle muutenkin selvää, ja koska se näin on, jokainen kansalainen voi kuvata käyttäytymistään yhteisölle, joka lähtisi tekemään yhteiskunnasta paremmin ennustettavaa.

Avoin poliittisen kehittämisen foorumi

Jos saataiisiin tietoa kansalaisista ja yrityksistä, heidän mentaalisesta puolesta eli aikomuksista suhteessa kuhunkin kontekstiin, poliittinen ohjaus voitaisiin kohdistaa sellaisiin toimenpiteisiin, jotka vievät systeemeitä koillisen suuntaan, eikä juurikaan lounaaseen, koska romahdus aiheuttaa helposti naapurin romahduksen, tai ketjureaktion kun kauppaketju menee nurin ja VR alkaa tuottamaan tappiota.

Jos jokaisella itseään järkevänä pitävällä puolueella olisi joku tällainen interaktiivinen foorumi, he saisivat äänestäjiltään kerättyä tietoa, joka kehittää symbioosia: kansalainen <– –> puolue. Eihän mitään sen parempaa voisi olla. Puolue, jolla on tiivis suhde äänestäjiin, on aina vahvoilla ja näin uskaltaa puolustaa omia argumenttejaan, ellei ole kadonnut liian kauaksi äänestäjien ulottumattomiin.

Uuden aallon yliopiston periaate

Jos poliittisen aktiviteetin joukkoistaminen systeemiajattelulla on liian kova haaste, realistisempaa on saada isoja tutkimushankkeita verkkoon. Suomen IT-infrastruktuuria voitaisiin kehittää avoimesti niin, että arkkitehtuurikuvat laitetaan nettiin ja päästäisiin simuloimaan niitä moduli kerrallaan. Systeemiajattelu (GoodReason) antaa siihenkin hyvät mahdollisuudet, jos ei erehdytä tekstimössöön, eli jaarittelemaan sanallisesti pitkiä tarinoita, mikä yleensä kyllästyttää visuaalisesti lahjakkaat ihmiset, joilla muuten saattaisi olla eniten annettavaa Suomen ja tieteen eteen.

Pelolla johtaminen lamauttaa systeemin

Julkaistu 9.11.2015

Kirjassani maalailen yhteistyön ja ihanteen välisen reitin muutamalla askeleella, mutta kenties tarkemmin kuin koskaan aiemmin kirjallisuudessa. Tämä reitti on parhaimmillaan kuin laajeneva spiraali, mikä vetää piiriinsä yhä enemmän yhteistyön tekijöitä kuten mainio postaus Facebookissa, joka monipuolistuu edetessään innovaatioksi. Uuden teeman syntyessä on silti vaikea tasapainoilla kriittisyyden ja positiivisuuden välillä, jos sanoma vaatii tulijoiden monesti kyynisten ennakkoasenteiden muuttamista.

Kincaidin vuorovaikutusteoria kuvaa näitä ongelmia systeemien A ja B (ja C) välillä. Sen mukaisesti on saatava osapuolten tekemät: 1 havainnot, 2 tulkinnat, 3 ymmärtäminen eli analyysi ja 4 yhteisymmärrys eli synteesi, 5 uskominen ja luottamus (skeptisyyden voittaminen) ja 6 toiminnot sopimista (7) edellyttävälle tasolle, joka johtaisi 8 yhteisen hankesuunnitelman esittelyyn. Siis kahdeksan (8) eri vaihetta, jotka jokaisen systeemin tulisi ymmärtää keskenään ristiriidattomalla tavalla.

Tästä voi johtaa yhteistyön matematiikan käyttäen apusymboleina A1 = joukko A:n havaintoja , B2 joukko B:n tulkintoja, C3 (A1) on käsitys miten C ymmärtää A1:n havainnot. Ketjua kukin voi jatkaa edelleen. Mitä me tästä opimme? On tärkeää tunnistaa miten toinen osapuoli reagoi tietoon, missä ne erot oikein tulevat. Alkeellisimmillaan jo havainnot koetaan erilaisiksi (se viittaa fundamentalismiin) kun sokeudutaan näkemään tosiasioita.

Sote-hanke ja konvergenssiteorian toteutuminen käytännössä

Ikimuistoisena isäinpäiväviikonloppuna (marraskuun alussa 2015) Sipilä (A), Stubb (B) ja Soini (C) kiistelivät sosiaali-terveyspalvelu-uudistuksen periaatteista niin, että kansakin alkoi voimaan pahoin. Miksi, asianhan pitäisi olla positiivinen hanke kansan kannalta?

On hyvä miettiä abstraktimmalla tasolla mitä tietoa jokaisella (systeemillä) tulisi olla. 12 olennaista osa-aluetta soteen liittyen helpoimmasta vaikeimpaan ovat:

a) käsitys tavoitteesta ja aito halu kehittää (ilman taka-ajatuksia), taito nähdä tulevaisuuteen ja kohdata haasteita

b) asiallinen johtamistapa, mikä synnyttää luottamusta

c) kompromissintekohalu, missä haluttu optio korvataan toisella tai kolmannella, jos molempia ei voida valita

d) kokemukset muiden maiden ja organisaatioitten onnistumisista (Ruotsi jne)

e) substanssiosaaminen: kenttätason asiantuntemus, asiakkaan ymmärtämisen taito

f) yhteiskuntatuntemus:

miten kansa asiakkaana on jakaantunut maantieteellisesti ja eri kerroksiin, ikäluokkiin ja ominaisuuksiin

kaupunkien päätöksentekokoneistojen tuntemus

g) käsitys liike-elämän luonteesta hyvine ja huonoine puolineen (SWOT-tekniikka yms)

h) ennakointitaidot: kyky nähdä yli 20 vuoden päähän teknologioita ja ratkaisuja

i) kyky simuloida tilanteita omatoimisesti: mitä tapahtuu kun systeemiin X tehdään muutos Y, joka ylittää sen kapasiteetin…

j) prosessiosaaminen: toimintaprosessien suunnittelu ja ymmärtäminen (miten palvelut toimivat)

k) mallintamisosaaminen: ymmärtää systeemien sisäiset virtaukset ja määrä, ja kuinka mitata niitä

l) monitasoisten systeemien ymmärtäminen hallinnosta lattiatasolle asti

Melkoinen osa näistä 12 ominaisuudesta liittyvät systeemiajatteluun, joten sillä on paljonkin merkitystä tässä.

On aivan selvää, että sote-käsittelyssä osapuolilla (puolueenjohtajat) A,B ja C on suuria eroja näiden suhteen kuinka havaita tietoa, tulkita sitä, ymmärtää vaikutuksia, uskoa ja toivoa mitä muut näistä asioista ajattelevat, jotta päästään käytännön tasolle. Fundamentalistin on vaikea luopua käsityksestään, mikä estää etenemisen kohdasta c eteenpäin. Useimmilla meistä tulee vaikeuksia siirtyä objektiivisesti kohdasta f eteenpäin.

Pelolla johtaminen

Erilaisia johtamistapoja on tutkittu kymmeniä vuosia, ja alan konsultteja Suomessa on sadoittain, ehkä tuhansia. Monet niistä periaatteista eivät toimi sen takia, että näkökulmia ja osaamistasoja on niin paljon, ja koska ihminen on vaikea alaisena ja johtajana. Ristiriitoja tulee eduista ja velvollisuuksista ja itse tiedosta.

Perusteleminen johtamistilanteessakin on argumentointia ja sen toteutumista nimitetään retoriikaksi.Tunnetaan kaikkiaan 94 erilaista argumentointivirhettä, mistä poliitikot käyttävät usein olkiukkoa, tunteeseen vetoamista, virheellistä viittausta ja semantiikkaa, vetoamista erikoistilanteeseen sekä saattavat käyttää hyväksi toisen osapuolen ymmärtämättömyyttä ja hyväuskoisuutta.

Onnistuessaan neuvottelija saa aikaan hermeneuttisen kehän, totuutta lähestyvän mallin, joka kuvaa perustelun ketjua alusta päätelmään saakka. Ketjun tulisi olla riittävän syvällinen (konsistenssi) ja aukojon (koherentti), mutta ennen kaikkea totuutta vastaava (korrespondentti) ja pragmaattinen. Nämä ovat tieteellisen ajattelun kriteerejä, joita hyvin harva työelämässä taitaa, vaikka ne toisivat parhaan tuloksen silloin kun alansa parhaat asiantuntijat keskenään miettivät tulevaisuuden ratkaisuja. Käytännön elämässä korostetaan liikaa pragmaattisuutta (säästöt jne), vaikka idea voi olla kelvoton sovellettavaksi.

Arvostettu Nokian johtaja Vanjoki jälkiarviossaan väitti Nokian kaatuneen pelolla johtamiseen. Ulkoiset ja sisäiset paineet aiheuttavat voimakasta mentaalista kuormitusta työntekijöissä, mitä USAsta hankittu Steve Elop entisestään lisäsi puheillaan palavasta öljynporauslautasta. Se oli pelolla johtamista kirjaimellisesti.

Kriittinen SOTE-viikonloppu

Talouselämän otsikko (alla) kertoo paljon.
Kokoomus joutui seinää vasten
Yhtäkkiä saatiin aikaan valtava kiire, ja samaan yhteyteen pukattiin mukaan aluehallinnon uudistaminenkin, sekä linjattiin keskustapuolueen oma esitys neuvottelupaperiksi kuuntelematta muita. Siis systeemi A saneli koko jutun (kohdat a-l) niin, että edes periaatteen suuntaviivoista ei ollut käsitystä.

Asiaa oli valmisteltu viikkoja, mutta yhtäkkiä pelkästään puoluejohtajista kolme alkoivat pähkäillä lähes taukoamatta, kymmeniä tunteja, kuuntelematta asiantuntijoita, mitä etuja kukin systeemi saisi läpi. Tämä saattoi olla välttämätön veto, jos oli odotettavissa, että perinteisemmällä valmistelulla avainministerit mukana (Rehula, Mäntylä ja Saarikko) ei mitään saataisi aikaan. Kolme ministeriä siis sivuutettiin.

Näin syntyi jonkinlainen luonnos, mistä syntyessään saatiin näkösälle lähinnä maakuntatason kartta ja luettelo mitkä päivystävät sairaalat lopettavat päivystyksensä, mitä kyllä piakkoin korjattiin. Osoittautui että valinnanvapaus hoidosta on kaikille hämärä käsite, eikä verotuskäytännöstä ollut alkuun minkäänlaista tietoa. Luonnos oli lähinnä poliittinen paperi kuvaamassa yhteiskunnan ylärakenteita, mutta päätarkoituksesta, asiakaspalvelun paranemisesta siinä ei juuri ollut tietoa.

Ongelmat ovat ristitriitoja eri näkökulmista johtuen.

Ongelmat ovat ristitriitoja eri näkökulmista johtuen.

Systeemiajattelu ja johtamisen käytönnöt

Tuo menettely sotii systeemiajattelun periaatteita vastaan. Systeemiajatteluprosessilla pyritään löytämään  kokonaisuuden edut nimenomaan tietoon ja systeemeihin keskittyen niin, että käsittelijät eivät sijoita itseään kohdealueseen. Jos systeemiajattelua sovelletaan valtiotasolla, silloin pitäisi löytyä Suomen etu, mutta jos sitä sovelletaan Kokoomuksen tasolla, se puolue eliminoi tiettyjä näkökulmia, jolloin tulee esille Kokoomuksen etu. Sama tapahtuu kaikille puolueille. Suomen etu voi korostaa taloutta ja kestävyysvajetta, inhimillistä palvelua, yhteiskuntarakenteen laatua, ja monia muita näkökulmia tietyssä suhteessa keskenään. Talouskurimukseen joutunut maa saattaa erehtyä austerity – politiikkaan, jolloin se kurjistaa yhä enemmän itseään ottamatta huomioon nousevia suuntauksia ja piileviä kykyjä. Huonosti hoidettu palvelu voi kuormittaa moninverroin muita palveluja.

Tämä sote-episodi (5-7.11.2015) jää historiaan yhtenä epämiellyttävimmistä vaiheista Suomen sodanjälkeisessä demokratiassa. Siitä jää paha maku. Asiantuntijat (myös ministerit) sivuutettiin ja kolme puolueenjohtajaa (kullakin kannatusta 10-20%) päästettiin miettimään etuja puolueilleen tässä kontekstissa, mikä sattui luontevasti avautumaan.

Nokian tapauksessa tästä käytännöstä tuli paha tapa. Pahinta on, jos tämä käytäntö leviää eteenpäin liike-elämässä ja politiikassa yhteiskunnan muissa elimissä, missä yleensä heikoimmassa asemassa oleva ei mitenkään pysty puolustautumaan, vahvimpien viedessä koko potin. Tästä aiheesta lisää Leif Åbergin esitelmässä Liikkeenjohdon semiotiikkaa (sivu 30). Yhteiskuntatason luottamuksesta ja onnistumisesta tässä on kysymys isommassa mittakaavassa, kun valtiolla on monia muita haasteellisia kysymyksiä mietittävänään: maahanmuuttokriisi, vakavat työttömyysongelma, EUn ongelmat ja oman talouden paha alamäki kun investoinnit ovat asteittain vähentyneet vuodesta 2007 lähes ainoana maana Euroopassa. Junttaamalla ei asiat pidemmälle etene, koska ylikävely saa herkimpien ihmisten kognitiiviset prosessit lamaantumaan, ja kenties herkimmät ihmiset ovat niitä arvokkaimpia ihmisiä tuloksen laadun ja tuottavuuden kannalta.


Syntyneitä itsehallintoalueita pohdittaessa mieleen tulee epämiellyttävä tunne, että Suomessahan oli läänit tätä tarkoitusta varten vielä kuusi vuotta sitten. Säästösyistä tämä vankka traditio lääninsaaraaloineen lopetettiin. Läänien lakkautus oli lyhyen tähtäimen päähänpisto, millä yritettiin silloin saada ”säästöjä”, vaikka samalla suuri osa suomalaista infrastruktuuria katosi kokonaan.  Nyt alkaa turhalta kuulostava savotta pystyttää uusia samantapaisia organisaatiomalleja ihan alusta lähtien vaaleineen, mistä tulee raskas lainsäädäntöprosessi, joka aika on pois tärkeimmiltä Suomen haasteilta kuten työllistäminen ja elinkeinoelämän vilkastuttaminen, millä sosiaaliterveyspalvelu ainoastaan voidaan rahoittaa. 

Kansa on närkästynyt SOTE-jahkailuun

Julkaistu 6.11.2015

Suomen hallitus on nimetty hoitamaan valtakunnan palveluita kuntoon ja kustannuksia alas, että kestävyysvaje saataisiin parempaan malliin. Tällä viikolla farssiksi äitynyt SOTE-hanke on suututtanut lähes jokaisen kansalaisen viimeistäänkin kovan valtapelin takia, missä vastapuolta ajetaan selkä seinää vastaan, vaikka pitäisi yhdessä luoda kilpailukykyistä ja toimivaa infrastruktuuria sairaitten ja heikommin pärjäävien puolesta.

SOTE-hankkeen suunnittelu ei teoriassa ole vaikea prosessi

Jokaisella maalla on oma sosiaaliterveyspalvelunsa, eli jo niistä löytyy yli 200 esimerkkiä eri maista. Suomen kannattaisi ottaa oppia sopivimmista, kuten Kanada ja parhaat Euroopan maat. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen.

Jos mikään esimerkki ei kelpaa, silloin systeemiajattelu auttaa. Operaatiotutkimus on osa siitä. Se on tuottanut ja tutkinut erilaisia organisaatiomalleja (reitinoptimointi, allokointi…) viime sodasta lähtien, siis 70 vuoden ajan. IT-tekniikka on kehittynyt 1990-luvulle niin pitkälle, että tietojärjestelmien tuottaminen mihin tahansa terveyspalvelun tarpeeseen on periaatteessa helppoa, koska on tutkittuja algoritmeja (vaikka olisivatkin PN-tasoa vaativuudeltaan). Isot ERP-järjestelmät toisaalta voivat olla vaarallisia, koska sitovat helposti ostajansa liekaansa, mikä saattaa estää integroinnit. Suomessa on tehty hajanaisia ja harkitsemattomia päätöksiä sote-ohjelmien hankkimiseksi. Voisi toivoa, että ne löytäisivät edes joskus hyvän linjansa, jotta voitaisiin säästöä kustannusvajeen vähentämiseksi.

Olen itse kehittänyt teollisuuden optimointijärjestelmiä koko 1990-luvun monille pörssiyrityksille ympäri Suomen (CV).


Kuvakertomus viikon 45/2015 SOTE-tapahtumista

Organisaatioitten kehittäminen ja niiden tutkiminen on varsin vakiintunutta osaamista Suomessa ja maailmalla 1970-luvulta lähtien, jolloin funktionaaliorganisaatio vielä oli muodissa, mutta uudenlaiset joustavammat mallit olivat tulossa. Kyberneetikko Stafford Beer julkaisi vuonna 1972 kirjassaan Brain of the Firm idean johdon kybernetiikaksi. Kirjaansa mielenkiintoisine kuvineen voi tutkia täältä. Yllättävästi sen logiikka perustui ihmisen toimintaan aivoista lihaksistoon asti. Siinä on viisi tasoa (linkki).

Alla olevan kuvan hanke on noussut irvailun kohteeksi mediassa, koska se on ylittänyt säädyllisyyden rajat. Alareunasta ilmenee miksi. Vasemmassa yläreunassa on tyypillinen systeemin lohkokaavio: SOTE-alue. Sen kahdeksan (8) suuntaa ovat samat kuin GoodReasonin aikomuskaaviossa. Siitä oikealle on Beerin ehdottama johtamisen atleettinen malli: Viable system.

Ongelmaksi SOTEa kehitettäessä nousivatkin itse kehittäjät.

Ongelmaksi SOTEa kehitettäessä nousivatkin itse kehittäjät.

Kuvan keskiosassa on nopeasti heitetty arvaus mitä toimintoja (ja tasoja) sosiaaliterveuspalvelun SOTE-piireissä Beerin malli parhaiten vastaisi. Vastaavuus ei ole tarkka, ja voi sisältää puutteita, mutta mikään ei estäisi ketä tahansa systeemiajattelijaa jatkamasta tästä niin pitkälle, että voisi tehdä ehdotuksia ministereille ja asiantuntijaryhmille implementoinnin toteuttamiseksi. Lisääntynyt asiallinen kommunikointi edistäisi demokratiaa ja parantaisi päätöksentekoa.

Erilaisia algoritmeja palveluitten ja sijaintien (sairaalat) optimoimiseksi tunnetaan paljonkin. Rajoiteohjelmointi on sofistikoitunut tutkimuksellinen työkalu siihen (Constraint Logic Programming & Constraint Satisfaction). Olisi kenties parasta optimoida suurimmat investoinnit Suomessa tietokoneella esikartoitusanalyysin tulosten perusteella ottaen huomioon ensiksi asiakastarpeet eli palvelujen tasapuolisuus ja saatavuus. Siten suuri osa tekniikasta siirtyisi pois poliittisesta jahkailusta, ja saataisiin kestävyysvajetta kurottua umpeen järkevillä päätöksillä.

Surullisia vaiheita tässä prosessissa

Kiista sote-piirien lukumäärästä nousi hallituksessa viikolla 45/2015 kriittiselle tasolle kun siitä ei saatu moneen vuorokauteen kompromissiä aikaan. Siitä tuli valtakysymys, ja se alkoi horjuttamaan luottamusta poliittisen järjestelmän tärkeimpien toimijoitten välillä. Näennäisesti pieni asia alkoi aiheuttaa yhä isompia ongelmia. Kävi niin kuin moukarin heittäjälle, joka ei pystynytkään heittämään lekaansa, kun leka alkoi heittämään häntä. Siinä siis tragikoomisesti Viable System – mallin (kuvan oikea yläreuna) toteuttaja itse sai moukarin (kahleen) nilkkaansa.

Jatkossa me kansalaiset seuraamme sekavin tuntein mitä tästä syntyy!

Ihmiskunnan henkinen murros

Julkaistu 4.11.2015

Tulevaisuuden tutkija, prof. Markku Wilenius kirjoitti 5 vuotta sitten Ulkopolitiikka-lehteen ennustuksensa tästä vuosikymmenestä (2010-2019) nimellä Ihmiskunnan henkinen murros tekee tuloaan. Puolet ajasta on kulunut, joten väliarvion paikka.

Wilenius on siteerannut monesti kuuden allon periaatetta, jonka on keksinyt Kondratieff (linkki).

Tätä vuosikymmentä Wilenius nimittää turbulenssin aikakauden aluksi. Ihmiskunta tulee ”teini-ikään”. Se näyttää pitävän paikkansa kun katsoo Euroopan tason ongelmia ja päätöksentekoa Suomen johdossa ja turbulenssia työmarkkinoilla. Murros tapahtuu hänen mielestään nyt sisältäpäin (lue systeemistä) eikä ulkoa kauko-ohjatusti.
Kirjoituksessaan hänellä on viisi ydinajatusta:

  1. Markkinatalouden sääntely uusiksi
  2. Kohti niukkaenergistä yhteiskuntaa
  3. Yritykset osaksi hyvinvointiyhteiskuntaa
  4. Kuluttajakansalaisten vaikutusvalta kasvaa
  5. Kansainvälinen valtajärjestelmä murtuu

Kaikki muutokset ovat käynnissä. Kannattaa vaikka todeta kohdasta 1) Maailmanlaajuinen velkakupla ja investointien tyssääminen EUssa, pankkikriisit ympäri maailman, kohdasta 2) Ilmastomuutoksen aiheuttamat toimenpiteet näkyvät, kohdasta 3)Sosiaaliterveyspalvelun uudelleenjärjestelyt, kohdasta 4) Uudet liiketoimintatavat, jotka eivät vaadi hierarkiaa, vaan kansalaiset käyvät kauppaa keskenään ja kohdasta 5) Maailmanpolitiikan muuttuminen arvaamattomaksi Kiinan vahvistuessa jolloin USA ja EU ovat hätää kärsimässä, ja Venäjä aiheuttaa geopoliittista painetta, mikä huipentuu Lähi-Idässä anarkistisina ilmiöinä ja terrorismina.

Esimerkkinä poliittisen systeemin ongelmat

Kuvassa korostetaan puolueitten käyttäytymistä sen mukaan missä vaiheessa vaalikausi on. Uudella vaalikaudelle aloitetaan sama uudelleen…

Kuvassa aika etenee vasemmalta oikealle (2018) ja päätöksenteko ylhäältä alas. Alimpana ovat kansalaiset voittajina ja kärsijöinä.

Nykydemokratia palvelee vain niiden etua, joilla on jo valtaa!

Nykydemokratia palvelee vain niiden etua, joilla on jo valtaa!

Kommunikointi on yksisuuntaista: hallituksesta ja eduskunnasta yhteiskuntaan päin, ks nuolet keskellä.Siiloituminen tulee näkyviin kaikkialla!

Vaalikauden alussa kiinnitetään huomiota makrotalouteen, isoihin yrityksiin ja isoihin kuvioihin. Vasta kauden lopussa aletaan huomioimaan tavallista kansalaista. Pakolaiset ovat oma haasteensa, mikä asettaa koko järjestelmän uskottavuuden uudella tavalla koetukselle.

Kokonaisuus on taistelua eduista, missä isot järjestöt tietysti pärjäävät parhaiten. Ne onnistuvat säilyttämään asemansa lakoilla, mielenosituksilla ja muilla keinoilla, joita vaatimattomat kansalaisryhmät eivät voi käyttää. Näin heidän asemansa synkkenee. Puolueet toimivat tässä pelissä ennustamattomalla tavalla, mutta yleensä varsin yksituumaisesti.

Systeemiajattelun tuoma anti vaalikausijärjestelmän uudistamiseen

Systeemiajattelu antaa mahdollisuudet suunnitella vaikkapa uusi poliittinen järjestelmä. Jokaisella kunnon systeemiajattelijalla on mahdollista alkaa toteuttamaan Markku Wileniuksen ja monien muiden visionäärien ideaa: Ihmiskunnan henkinen murros.

En lähde tällä sivustolla uutta paradigmaa linjaamaan. Jääköön se haaste sinulle, lukijalleni!

Annan vinkiksi sen, että kuvan sisältämille systeemeille on mahdollista määritellä yhteinen geneerinen tavoitemalli kyberneettisine ominaisuuksineen. Kokonaisuus pelaa, jos eri systeemeille onnistutaan laatimaan sellaiset ominaisuudet kuten: johtamisprosessi, säätely, arviointimekanismi ja oppimisen (itsesäätyvyyden) keinot. Yrityselämässä näin on opittu toimimaan jo vuosikymmenet kohtalaisella menestyksellä. Samantapaista systeemiajattelua pitäisi saada levitettyä yhteiskunnan koneistoon koko rintamaltaan.

Yhteiskunta olemme me. Tehkää se heille, mitä toivoisitte itsellenne tehtävän.