Ajankohtaista

Paras käsitys – avauksia Metayliopiston sivuille

Julkaistu 14.5.2016

Aineistoa teemalla Paras käsitys on alkanut syntymään Meta-yliopiston sivustolle sekä Youtubeen. Näin ollen tämän sivuston tuottama informaatio vähenee.

Videokokoelma_Understanding_EverythingParas käsitys ei ole videon ja sivuston esiin tuoma konkreettinen kertomus lukijalla ja kuuntelijalle, vaan kukin esitys on viitekehys, joka motivoi häntä ajattelemaan itse.

Systeemiajattelu ei todellakaan ole bulimia-oppimista, missä ulkoa opeteltaisiin valmiita kliseitä. Systeemi on yksi parhaita apukäsitteitä eli metodeita ymmärtää todellisuutta, ja jokaisella meistä on siihen vapaa käyttöoikeus.

Metayliopisto pyrkii aktivoimaan yhteiskuntaa parempaan ajatteluun, että me kaikki voisimme hyvin nyt kun Eurooppa on taantumassa ja lukuisat rajoitukset ovat kyseenalaistamassa nykyistä elämänmenoa. Juuri siihen pohdintaan systeemiajattelu sopii parhaiten. Uusi blogi avaa siihen näkökulmia kenen tahansa jatkaa.

Kiinnostavia kokemuksia itsesi kehittämisen ja elämän ikäisen oppimisen parissa!

terveisin Erkki


Voiko yksi mies muuttaa maailman? Seurataanpa Tansaniaa!

Julkaistu 23.3.2016

Tansanian presidentti MagufuliKerrassaan mielenkiintoista tietoa kuuluu Tansaniasta. Uusi presidentti John Magufuli tuntuu uudistavan maata kokonaisvaltaisesti ruohonjuuritasolta asti: kaikille työtä ja mahdollisuuksia. Maailmassa ei ole montaa maata, joka tähän pyrkisi myös de facto, eikä pelkästään juhlapuheissa (saadakseen vaalivoiton).

Presidentti on ollut vallassa vasta muutaman kuukauden, ja selviä muutoksia on näkyvissä. Tansania on kuitenkin nouseva talous, joten sitä ei pidä aliarvioida.

Suurlähetystön artikkeli aiheesta  tässä (marraskuu 2015).

Joukko ulkopolitiikan tutkijoita ja opiskelijoita kirjoittaa aiheesta värikkäästi sivustolla The Ulkopolitist.

Reilut 100 päivää vallassa ollut Tansanian uusi ”hipsteripresidentti” John Magufuli on saanut huomiota ulkomaita, esimerkiksi Suomea, myöten, sillä hänen vaalilupauksensa korruption kitkemisestä eivät ole jääneet vain sanoiksi.

Kiistelyä on yleensä siitä, voiko johto olla voimakas, vai pitääkö johto valuttaa alemmille tasoille, jolloin se ei olisi populistinen. Magufulia voitaneen verrata Venezuelan Hugo Chaveziin kansanomaisuudessaan, mille asenteelle löytyy helposti vastustusta ns yläluokasta (Venezuela on Chavezin jälkeen ajautunut valtaviin vaikeuksiin).

Demokratia ei toimi juuri missään?

Onko EUssa toimiva demokratia? Voivatko suomalaiset valita EU:lle presidenttiä, tulevaa valtiovarainministeriä tai sen keskeisiä johtajia kuten Saksan liittokansleria?

Ihmetellä täytyy miksi maailman 200 valtiosta suurin osa on jämähtänyt paikoilleen niin, että eriarvoisuus lisääntyy, talous heikkenee ja tulee lukematon määrä erilaisia ongelmia. Belgia on esimerkki maasta, joka on menettänyt tulevaisuutensa, ja terrorismi on nyt viimeksi eilen (22.3.2916) saastuttanut sen maineen lopullisesti. Miten voi olla niin, että Euroopan sydämmessä näin voi tapahtua?

Kaikki hallintotavat, jotka johtavat hyvään tulokseen ja positiiviseen kehitykseen, ovat hyviä tapoja. Hallintokoneisto voi helposti myös rappeuttaa itsensä ja maansa.Korruptio on pahinta myrkkyä maalle. Vahva johtaja näkee ihanteen edessään ja etenee sen suuntaan.

Seuraamalla Afrikan maita voi aikanaan oppia tehokkaasti systeemiajattelua: onnistumisen ja epäonnistumisen logiikkaa.


EKP:n setelielvytys askarruttaa

Julkaistu 16.3.2016

Setelirahoitus (quantitative easing) on nyky-yhteiskunnan kummajaisia. Onhan tietysti epäoikeudenmukaista kun uusi ”raha” suuntautuu jonnekin ja aiempi pääoma liudentuu (sen arvo laskee). Toinen saa, toinen ei…
Euroopassa pumpataan jatkossa liikkeelle 80 mrd € joka kuukausi uutta rahaa etupäässä pankeille, siis vuodessa noin biljoona euroa, joka on kaiketi 2000 euroa jokaista eurooppalaista kohti. Se on todella paljon. Summaa nostettiin juuri yli 30%, ja samalla korkotasoa laskettiin reilummin alle nollan!!!

Kaavio ohessa

Netistä ei löydy systeemisiä periaatekaavioita Euroopan talouden kehittymisestä, joten tässä se ensimmäinen. Olkaa hyvä!

Se on silti vain alustava luonnos, koottu osista, kuten linkki alaoikealla: hintajousto ja palkkajousto.

EKP - kaavio 16.3.2016En ole setelirahoitusten vaikutusten asiantuntija, kuten ehkä kukaan maailmassa ei ole, koska vaikutukset nähdään vasta kun jotakin oikein positiivista tai oikein negatiivista tapahtuu. Jutut siitä ovat enimmäkseen kielteisiä ja sekavia:

Yksi positiivisimmista arvioista kuuluu Erkki Liikaselle, jonka mielestä tämä on normaali säätelykeino, ja tulee tehoamaan. Suuret setelit halutaan pois kierrosta, se lienee myös Liikaselle normaalia (linkki).

Kovin keskeneräisessä kuvassa tuon esiin virtoja. En tosiaankaan tiedä minne tämä ”uusi raha” lopulta menee, mutta kirjoituksissa epäillään sen synnyttävän osakekuplaa, koska investointihalukkuutta Suomessakin on vain vähän ja pääomat kadonneet ulkomaille. Pankissa valtio ja yrityksetkään eivät rahojaan nyt pidä, joten tulee kaikenlaisia järjestelyjä, joista osa hyviä ja osa voi johtaa väärään suuntaan.

Systeemiajattelulla voi lähestyä yhteiskunnan isoimpiakin haasteita valikoimalla erikoistarkasteluun tietyn laiset systeemit. Mutta kuinka pitkälle analysointi pysyy kontrollissa, riippuu hänen tiedoistaan. Tiiminä tämä tekniikka olisi erittäin hyödyllinen, koska porukka voisi erikoistua. Kuvaa voisi parannella ja kehitellä jos saisi suuntaviivoja siihen, ja tehdä mallia vaikka Exceliin.

Paras ja lähes ainoa tapa vilkastuttaa Euroopan taloutta on vilkastuttaa pääoman kiertoa oikeissa paikoissa aktivoimalla yrityksiä ja kansalaisia.


Suomen johtamisjärjestelmä keväällä 2016

Julkaistu 7.3.2016

Juhlava otsikko muistuttaa monia avauksia Yrjö Ahmavaaran kirjassa Yhteiskuntakybernetiikka. Kybernetiikan taitoja Suomelta näyttää puuttuvan päivänä, jona AY-päälliköt siirtelevät vastuuta toisilleen kuin kuuma peruna se olisi (tai pingispallo). Vastuun otto ja johtamisen taito ovat vastuun pakoilun selvä vastakohta.

Mitä kybernetiikka ja systeemien teoria meille opettavat johtamisesta?

Tietolähteitä otsikon aiheesta on runsaasti. Peter Senge ja Stafford Beer mullistivat johtamisen viime vuosisadalla juuri tästä näkökulmasta. Ehkä hallitus ja AY-järjestöt eivät ole johtamisen teoriasta kiinnostuneet, kun oma tilanne on niin tärkeä.

Tuon esille yhden kuvan, millä tämän päiväistä (7.3) ”toimintapäivää” voi selittää ja samalla Suomen hallituksen 10 kuukauden taivalta: haparoivasta alusta ei mihinkään.

Biomatrix- metateoria

Systeemin käsite on tärkeä, koska sen avulla voi tiivistää vastuuta ja toiminnallisuutta yleensä. Kaikissa oloissa on varmistuttava, että jokainen systeemi sisäisesti toimii hyvin (viable system model), että se ei aiheuta ongelmia muille systeemeille eikä ympäristölleen. Biomatrix- periaatteessa (http://biomatrixtheory.com/systems-theory/, kehittynyt Etelä-Afrikassa vuosikymmenien aikana) erotellaan toiminnalliset systeemit (palvelut) ja toimijat (entity system: organisaatiot).

boundaries-between-entity-systems-web-perspective[1]Systeemeillä tulee olla johto, säätely ja tapansa oppia. Muutoin se rappeutuu. Biomatrix:ssa on kymmeniä havainnollisia kuvia eri tilanteista. Jokainen hyvä kuva on ”lahjomaton” kun pyritään löytämään toiminnan edellytyksiä kaaokseen, yhteiskunnalliseen haasteeseen. Päähavaintoja oheisesta kuvasta ovat:

  • Systeemeillä tulee olla hierarkiaa niin, että kokonaisuus pysyy balanssissa. Suomessa valta jakaantuu vaaleilla valituille elimille, Eduskunnalle ja presidentille. Hallituksen toiminnasta on säädetty lailla, mutta kansainvälisenä harvinaisuutena AY-järjestöillä on merkittävästi valtaa sopia työntekijöiden eduista (kolmikanta). Tästä vallasta nyt kenkä puristaa.
  • Jos systeemin rajat eivät olekaan kunnossa, se voi aiheuttaa vahinkoa muille, tai muut voivat aiheuttaa sille vahinkoa. Nyt on jouduttu tilanteeseen, missä yksittäiset työntekijäjärjestöt veto-oikeuksineen ovat niin sanotussa kolmikannassa aiheuttamassa ongelmia ja kustannuksia Suomen kansalaisille asioista, jotka eivät mitenkään heitä koske. Esimerkiksi yrittäjät eivät pääse vaikuttamaan asioihinsa, kuten heille kuuluisi.
  • Kuvassa ylin taso olkoon hallitus ja eduskunta, joista pääministerillä on eniten henkilökohtaista valtaa. Keskimmäisessä kerroksessa ovat AY-järjestöt kukin vuorotellen tai yhdistettynä SAK:ksi, miten kuvaa haluaakin tulkita. Myös EK siellä. Alimmalla tasolla ovat työntekijät, joilla tietysti on oikeuksia ja velvollisuuksia omassa asemassaan. Kuvan ulkopuolella omissa hierarkioissaan ovat muut työntekijäryhmät, julkinen sektori ja yrittäjät ja sosiaalietuuksia nostavat ihmiset.
  • Ilmiselvä havainto tästä kuvasta on se, että pääministerille ja hallitukselle kuuluu valta asettaa ehdot ja säännöt AY-järjestöille niin, että kukaan ei lamauta Suomea. Tietysti on otettava huomioon lakko-oikeudet yms, mutta sovittaessa kokonaisratkaisua Suomelle yksittäisten järjestöjen tulee taipua kokonaisuuden hyväksi.
  • Tänään silti meni toisinpäin: SAK näytti asettavan vaatimuksia hallitukselle leikkausten poistamisesta, työaikamuutosten peruuttamisesta, pakkolakien poistamisesta ja veronkevennysten aloittamisesta. Kaikkien näiden koko Suomelle kohdistamiensa vaatimusten lisäksi SAK halusi, että vasta kesäkuussa lopullisesti päätetään astuuko tämä uusi sopimus voimaan vai ei, ja että siihen voisi liittyä siitä jo kieltäytyneet järjestöt milloin tahansa halutessaan. Näin SAK kuvan keskitasolla kiepauttikin yksipuolisesti hierarkian nurinpäin ja laittoi Suomen hallituksen keskelle toteuttamaan SAK:n toiveita. Tämä kuulosti sivullisen korvissa jonkin sortin pehmeältä vallankaappaukselta sinä aikana kun pääministeri Sipilä oli matkustanut Brysseliin ihan toisissa merkeissä.

Päättäjiksi Suomessa näyttää olevan tunkua (system of focus –> external environment), mutta johtajalle kuuluva vastuu omasta organisaatiosta ei heille käy.

Johtopäätökset

  • Pääministerin on palautettava valta itselleen (kuvan ylin taso), koska se kuuluu demokratiaan. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Hempeä ja pehmeä ei voi enää olla, jos 10 kuukauteen hallitus ei ole saanut aikaan todellista kehitysaskelta parantaakseen työelämän laatua ja poistaakseen kankeutta, mikä haittaa elinkeinoelämän luontevaa kehittymistä, mikä on tyypillistä itse-organisoituville systeemeille. Paikallinen sopiminen liittyy siihen — vastuullisesti suunniteltuna.
  • Suomen pitää kiinnittää huomiota ennen kaikkea arvokkaimpiin resursseihinsa (koulutetut ihmiset ja pääoma) ja lähteä analysoimaan sitä mikä Suomessa on lupaavaa ja arvokasta, mikä veisi maata nopeimmin ja parhaiten eteenpäin kohti valoisampaa tulevaisuutta. Sellaista analyysiä ei vielä ole nähty, kun on vatuloitu putkimiesten ja kioskimyyjien tasolla (kuvan alin taso).
  • Suomelle pitäisi kehittää sellainen ideaalistruktuuri, joka luo tulevaisuutta proaktiivisesti viiden vuoden päähän ja vielä pidemmälle, ettei pääministerin aika kulu riitelyssä 24 tunnin työajan nostosta vuodessa, mikä aihe kuulostaa kurittoman työntekijän protestoinnilta tiimissään, missä erityisen lepsu pomo.

Systeemiajattelu tuo esiin selkeitä ajatuskulkuja. Se on reitti hyvään johtamiseen olosuhteissa, jotta systeemit noudattaisivat lakia ja kunnioittasivat ylempiä tasojaan.

En ole AY-politiikan asiantuntija, mutta nyt näyttää joka tapauksessa olevan menossa ”jäitten lähtö” työmarkkinoilla: uusi paradigma syntyy kun kankeat rakenteet väistyvät joka tapauksessa joustavan sopimisen tieltä. Aiheutuuko siitä vakavia selkkauksia riippuu paljolti kuvan keskitasosta uskaltaako se heittää irti, jotta pääsisi itse muodostumaan uuteen ja parempaan tilaan. Mitä joustavampia ja oppivaisempia kuvan keskitasolla johtajat ovat, sitä nopeammin päästään tuottoisaan työelämään käsiksi.

Sitä ennen pääministerin ja hallituksen pitää löytää itsensä johtamassa Suomea!


Metayliopisto.fi on nyt auki tiedonjanoisille

Julkaistu 1.3.2016

Yliopistoissa käyneenä milloin missäkin tarkoituksessa aina on jäänyt vaikutelma resurssien riittämättömyydestä. Henkilöstö on niin kiireistä, että jutteluunkaan ei jää aikaa. Opiskelijat kärsivät siitä ja verkostoituminen epäonnistuu kun kontakteja ei pääse avaamaan. Aiempi aiheesta löytyy täältä.
Metayliopisto_Esite_Kansi

Niinpä päätin luoda aivan täydellisen vastakohdan koulutusjärjestelmälle: paikan missä ei ole kiirettä ja missä tietoa syntyy ja se kelpaa siirrettäväksi muillekin toimialoille riittävän korkeassa systeemisessä muodossaan, meta-ajateltuna. Tämäntyyppinen meta-ajattelu on minulle tuttua jo 1990-luvulta alkaen, joten hanke on varmalla pohjalla. Tosin netti-aineistossa on vielä puutteita muutamien viikkojen ajan.

Uudenlaisia tuloksia

Keitä metayliopistosta valmistuu? Vielä ei ole suunnitelmia siihen, koska tittelit eivät ole niin tärkeitä kuin onnistumisen ja oppimisen elämykset. Monelle tulee olemaan elämys osata keskustella ansiokkaasti tutkijan, lääkärin, juristin, ekonomin, insinöörin tai vaikka Havukka-ahon ajattelijan kanssa.

Nyky-Suomen ja maailman pitäisi kehittyä eheämpään suuntaan, missä ihmiset paremmin ymmärtäisivät toisiaan, ja heillä olisi aikaa toisilleen. IT-sovelluksetkin alkaisivat toimimaan paremmin, ja sote-hankkeet, kun keskustelun ja monialaisen osaamisen taso selvästi nousisi, ja oma kilpailuasenne muuttuisi yhteistyöhalukkuudeksi.

Systeemiajattelussa kokonaisuus ratkaisee. Onkohan opetusministeriössä ymmärretty se oikein?

Esite hankkeesta löytyy täältä.

Linkki itse sivustolle on : http://metayliopisto.fi/


Miten käy Euroopan ensi yönä?

Julkaistu 18.2.2016

Tänään EU:n johto pui Englannin tilannetta, kun pääministerinsä David Cameron pyrkii säilyttämään kasvonsa luvattuaan kansalleen kansanäänestyksen EU:ssa pysymisestä tai lähdöstä (Brexit). Politiikka voi olla merkillistä…

Systeemiajattelija lähtisi ratkomaan konfliktia asialinjalta, psykiatri tunkeutumalla päättäjien (äänioikeutettuja 65 miljoonaa) aivoihin, juristi miettimällä sopimuksia, bisnesmies ja -nainen hakemalla hyvää diiliä ja poliittiset äärilaidat omalla tavallaan. Valtaosa kansasta suhtautuu asiaan tunnepohjaisesti, näin alan dokumenteista saa kuulla.

Conflict Management in Intercultural Contexts

Konfliktien ratkonnan problematiikasta monikulttuurisissa haasteissa kirjoittaa havainnollisesti Mette Lindgren Helde täällä.

Miksi kirjoitan tämän jutun? Menen kyllä uskaliaasti alueelle, mitä en tarkkaan tunne, mutta haluan esitellä systeemiajattelun tekniikkaa (GoodReason) yleisten yhteiskunnallisten ilmiöiden selvittelyssä kuten sitä parhaiten voidaan tehdä. Tämä tapahtuu valitsemalla parhaita teorioita ja soveltamalla niitä käytäntöön. Tätä periaatetta kutsutaan instrumentalismiksi (olen siinä kenties pisimmällä Suomessa).

Tapa käyttää teorioita ikään kuin ne olisivat ruokaa tai polttoainetta päätöksentekoon on sikäli relevantti ja lupaava, että psykologian ja johtamisen teorioita maailmassa on kymmeniä tuhansia, uskonnot mukaanlukien. Miksi vähättelisi niitä kaikkia tai miksi kehittää vielä yksi uusi teoria, mitä monetkaan eivät suostuisi käyttämään?

Tämän takia parhaan teorian valinta on tärkeää. Mette Helde valitsi oman teoriansa oman kokemuksensa perusteella. Nyt minä luotan hänen asiantuntemukseensa, mutta pyörittelen kuviaan pidemmälle, että sopisivat Euroopan ongelmien ratkaisuun yleisemmin.

Minulta on juuri pyydetty juttua kulttuurisidonnaisten ilmiöiden malliksi, joten lähetän tämän jutun tälle systeemianalyysin professorille, sekä muutamalle yrityskonsultille ja -johtajalle, parille psykologille ja muutamalle tutkijalle, jotka työskentelevät yritysten välisen yhteistyön hyväksi. Niinpä tämä blogijuttu ei ole vailla tarkoitusta.

5 tapaa selvitellä konfliktejaVaihtoehtoja

Systeemiajattelijana kannattaa lähteä mahdollisimman laajasta linjauksesta liikkeelle, koska kokonaisuuden hyödystä on kysymys (kuva Mette Helde). Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Vasen ”aasi” on EU, erityisesti Merkel ja oikea on Englanti ja Cameron. On tärkeää ettei ”aasikaan” menetä kasvojaan. Tämä käy ilmi Meten kirjoituksesta moneen kertaan. Ylimmissä kohdissa tulee esille myös symboosin eri vaihtoehdot. Alin esimerkki vaatii luovuutta löytää synergiaa.

Ukrainan kriisi, joka johti EU:n ja Venäjän väliseen haaksirikkoon ja jatkoseurauksena Syyrian kriisin hajoamiseen, johti Henry Kissingerin ja minun mielestä siitä, että appelsiinia ei löydetty. Se appelsiini olisi ollut Ukrainan kehittäminen sillanpääasemaksi idän ja lännen välille, kuten kaikki hyvät rajaseudut ovat kehittyneet. Siitä parhaita esimerkkejä ovat Singapore ja muut Aasian tiikerit Kiinan ja muun maailman yhtymäkohdassa. Sen sijaan, että Ukrainan olisi annettu kehittyä, EU alkoi vaatia sitä itselleen ja se ei kelvannut Venäjälle.

Ukrainan kriisi johtui paitsi maan sisäisestä korruptiosta myös aggressiivisesta laajenemisen halusta, mikä on monesti ennenkin synnyttänyt sotia. ”Lebensraumia” taas kerran haluttiin.

Lähteekö Englanti EU:sta ovet pakkuen vai sopuisasti vai jatkuuko synergia?

Joutavatko Euroopan päättäjät (28 jäsenmaata) miettimään kaikkia näitä viittä vaihtoehtoa tänään ja ensi yönä? Juuri kukaan ei sitä usko, koska on kiire ja stressi ja vaihtoehtokeskustelua tietoisesti halutaan karttaa. Ennusteiden mukaan juuri ennen aamun koittoa saadaan päätös, johon ”kaikki ovat tyytyväisiä”: siis kohta kolme, kompromissi. Mutta onko se hyvä ja kestävä, sen näyttää vasta vaaliyö ensi kesänä: Brexit-äänestys.

5_Dimension_Model_Tanskan_KonfliktintutkimuslaitosOheinen kuva on hyvä jaottelu kuinka eri koulukunnat ratkovat konflikteja:

  • Issue: ratkaisukeskeisesti
  • Relation: ihmisten välisin suhtein
  • Neuvottelukeskeisesti
  • Dialogia eli keskinäistä oppimista soveltaen

Kehittelin tätä kaaviota eteenpäin, yksinkertaistamalla ja lisäämällä siihen kunnon värityksen spiral dynamics – periaatteesta, mistä sai mukaan myös kuvitellun tietoisuuden tason miettiä osapuolten ajattelun laatua ja kypsyyttä.

  • Kypsymättömintä ajattelua on paitsi alkukantaisilla luolaihmisillä myös instituutioilla, joissa on jyrkkä ja armoton valtahierarkia
  • Heimoajattelu on askel siitä parempaan suuntaan, ja strategia-ajattelu siitä seuraavia portaita
  • Vihreä ajattelu, luonnon kestävyys ja pysyvät aatteet on yksi taso
  • Systeeminen maailmankuva on tapa miettiä kokonaisuutta ihan aidosti, mutta sitä pääsee soveltamaan vain monien edellytysten jälkeen, koska aiemmat käsitykset ovat systeemisen näkökulman kanssa ristiriidassa.

Proseduuri isojen kiistojen ratkaisemiseksi

Malli_Kiistojen_RatkaisemiseksiOhessa yhdistelmä Metteä, Spiraalia, GoodReasonia ja äskeistä kahden aasin ongelmaa.

Ensiksi tulisi sopia vallasta niin, että se ei aiheuta enää jatkuvia ongelmia kaikissa vaiheissa. Demokratia ja valtion suvereniteetti ovat selviöitä, sekä vapaaehtoisuus. Kaikenlaista pakkoa ja nöyryyttämistä ja aliarviointia pitäisi välttää kaikilla systeemien tasoilla. Tänä vuonna Katalonia pyrkii eroon Espanjasta, ja Skotlanti haluaisi eroon Englannista. Itä-Euroopan monet maat (Unkari, Puola, Slovakia…) ovat irrottautumassa EU:n otteesta.

Vain sairaalloiselta vaikuttava valtajärjestelmä pidättelee EU:ta pystyssä. Ensi yönä kuullaan vain yhden hätäkokouksen antia. Pian pidetään seuraava hätäkokous. EU on siis vaiheessa I: Valta.

Jos vallasta päästään käsitykseen, sitten on hyvä edetä arvokeskusteluun tunnistamaan erilaisia ihmisryhmiä, systeemeitä ja organisaatioita valtioitten sisällä ja niiden välillä. Pakolaiskeskustelu on enemmänkin väittelyä suvakkien ja ei-suvakkien välillä. Riitelemällä ei siihen ratkaisua saada.

Jos arvokeskustelussa päästään eteenpäin, koittaa normaali päiväjärjestys eli hankkeiden miettiminen. Se on sitä normaalia yrittäjän ja liike-elämän työtä: kysyntää ja tarjontaa: palveluita ja tilauksia hinnoitellaan. Kun tämä resurssointimekanismi (III) pelaa, ratkaisujen tuottaminen on selkeää: optimointia ja käytännön arkea. Keltainen väri (systeeminen näkökulma) tarkoittaa keskittymistä itse asiaan tarvitsematta neuvotella ja riidellä ja pelätä menettävänsä kasvonsa (kuten Cameron).

Eurooppa pärjäisi parhaiten, jos se ei kävisi valta- ja arvodialogia yhä uudelleen samoista asioita, mikä estäää normaalin elämän miljoonilta ja kymmeniltä miljoonilta ihmisiltä. Ihmisillä ei ole töitä, koska systeemi ei kehity vaan taantuu riitelyssään. EU:n koneisto jäi kymmenen vuotta sitten polkemaan paikalleen, miettimään kurkun käyryyksiä ja mitä ihmeellisimpiä tekijöitä meppien muka kunnostautua. Valta nousi päähän (askel II).

Kiistaa vallasta ja arvoista piisaa

Suomi ja Eurooppa on täynnään erilaisia kiistoja, jotka johtuvat taitamattomasta johdosta, epärealistisista asenteista ja jos minkälaisesta valtataistelusta. Se on kulttuurikysymys. Päättäjät eivät valtiotasolla hallitse maanosan ongelmia, se on päivänselvää. Koulutusta vähätellään ja nämä vähättelijät ovat itse ajaneet maanosan tähän tilanteeseen, missä he itse ovat tikun nokassa ja sellaisten tahojen armoilla, jotka eivät tunne sääliä.

  • Helsingin metrokiistassa oltiin jo lähellä ratkaisua, eli keltaista väriä koeajoineen, mutta hanke kaatui niin, että taistellaan vallasta kuka pääsee voitolle korvauksista.
  • Ukrainassa valtion johto on puun ja kuoren välissä. Painostusta tulee Venäjältä, EU:sta, kansalaisilta jne.
  • Syyriassa presidentti Bašar al-Assad on luonut itselleen sellaisen aseman, että hänen luhistumistaan aikanaan tullaan hurraamaan kymmenissä maissa pitkään. Ironista, että lähitulevaisuus tulee muistuttamaan Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin kohtaloa. Siltä ei voi välttyä. Sama tilanne Putinilla. He ovat saaneet aikaan pysyvän valtakriisin omassa maassaan ja suhteissa ulkomaihin.

Miten ratkoa kansainvälisiä kriisejä?

Meten kirjoituksessa on tekniikoita, joilla yleisesti konflikteja ratkotaan. Martti Ahtisaari on saanut tästä Nobelin palkinnon. Ongelmana on vain se, että psykopaatin kanssa on huono neuvotella niin, että tulos olisi odotetun kaltainen. Ihminen voi valtaan noustuaan olla tragedia vaikkapa miljardille ihmiselle ilman, että mitään kompensoivaa ja korjaavaa järjestelmää olisi olemassa.

Jos systeemiajattelun keinoin säädettäisiin laki, joka estää ylilyönnit ja kansanosien nöyryytyksen, se olisi ainakin reitti oikeaan suuntaan. Ja onhan meillä YK:n perusoikeuksien julistus. Se on mainiota tekstiä. Miksi Euroopan maat ovat jättäneet sen huomiotta? Miksi Suomessa ei  myöskään noudateta YK:n esittämiä oikeuksia? Miksi Syyriassa sallitaan kansalaisten tappaminen?  Syy on kelvottomissa päättäjissä.

Englannin ero EU:sta ei liity perusoikeuksiin paitsi osittain pakolaisten sosiaaliturvan osalta, joka on marginaalinen kysymys. Suuri osa englantilaisista inhoaa EU:ta sydämestään, koska sen vallanhalu on niin suuri. Jo Margaret Thatcher tämän totesi kommentissaan: No, no, no. Video siitä täällä.

David Cameron on kompromissin haluisempi kuin Margaret Thatcher, joka olisi moneen kertaan jo antanut Merkelille pakit.

Glaslin asteikkoMissä mennään?

Brexit-kriisi on systeeminen kriisi.

Jokainen voi miettiä missä nyt mennään.

Kasvojen menettäminen on puolivälissä Glaslin asteikkoa (vaihe 5).

Jos EU hajoaa, ollaan lose-lose- alueella. Näin sanoivat Sipilä ja Soini, ja siihen päätelmään varmaan useimmat asiantuntijat yhtyvät.

Tilanne on vaan mennyt jo kasvojenmenettämistasolle eli ARVO-VALTA-kiistaksi.

Kaikki tämä jahkaus Euroopan tulevaisuudella on ihan turhaa, meidän pitäisi löytää se appelsiini, missä koko Eurooppa alkaisi pakolaisineenkin voimaan hyvin. Se löytyy parhaiten kun palataaan  ensin YK:n perusarvoihin ja ihmisoikeuksiin.

Mitä enemmän näitä valtiotasonkin laiminlyöntejä miettii, sitä pöllämystyneempi olo itselle tulee. Ketä varten he toimivat? Miksi eivät etsi synergiaa eli appelsiinia, joka virvoittaisi kaupan ja toimeliaisuuden eri osapuolten välille? Mille tietoisuuden tasolle ovat juuttuneet?


Kiista metrosta: Siemens vastaan Helsinki

Julkaistu 16.2.2016

Onnettoman kuuloinen tapaus tämä Helsingin kaupungin ja Siemensin välinen riita metrotoimituksen keskeytymisestä. Kaikkien aikojen suurin oikeusjuttu saattaa tästä alkaa (HS).

”Miksi juuri Helsingissä tämä epäonnistui, kun Kööpenhaminassa sama projekti meni hyvin?”, näin kysyy Siemensin päällikkö.

Uskomatonta on sekin, että on tullut kiistaa jopa metrovaunujen ovien paikoista, ja ovien paikkoja onkin jouduttu monesti muuttamaan mm. tunnelien koon aiheuttaessa yllätyksiä. Kaikkea ei ole voinut tietää etukäteen. Kumpi korvaa oviin tehdyt muutokset?

Visuaalisia sopimuksia tarvitaan

Tapasin eilen varatuomari, sopimusinnovaattori Helena Haapion, jonka missiona on edistää visuaalisia sopimuksia isoissakin yhteiskunnan projekteissa, koska visuaalisuus tekee sopimuksista selkeitä, mutta myös suhteellisen helppoja tehdä, ja se pienellä präntätty harmillinen poikkeusteksti (pelkästään juristeille) tässä menetelmässä jää pois. Parhaimmillaan sopimus onkin yhteistyöhön kannustava systeemi, eikä paperi, josta alettaisiin jossakin vaiheessa riitelemään.

Visuaalisessa sopimuksessa metroista mielestäni itsestään selvästi on sijoittelupiirros metrovaunusta niin tarkennettuna, että kuvasta näkee kumman osapuolen kontolla sen mikin osa on, ja miten muutokset siihen tehdään. Kuva on tässä hyvä apuväline.

Systeemiajatteluun visuaalinen laki, Visual law, liittyy vaikkapa niin, että tarkastellaan metrovaunustoa erillisenä objektina kuin se olisi inhimillinen yhteisö eli systeemi.Se on purposeful system (Ackoff). Näin tehden tilaaja saisi määriteltyä kalustonsa haluamassaan muodossa tarpeeksi tarkasti, ja aikaisessa vaiheessa ennen lopullisen hinnan sopimista toimittajan tulisi rajata kuvasta pois tulkinnan varaiset asiat. Kun sopimus on näin kiinnitetty (jäädytetty), luulisi kummankin osapuolen kilvan yhteistyössä kehittävän omaa osuuttaan.

Nyt Helsingin (HKL) toiminnasta nousee tämän päiväisen Hesarin artikkelin mukaan paljonkin häkellyttäviä kysymysmerkkejä. Ilmapiiri saattaa mennä ahdistavaksi vaikka sopimuksen jatko tästä voitaisiinkin pelastaa. Korvausvaatimukset molemmin puolin ovat luokkaa 200 miljoonaa euroa, jopa isommat kuin alkuperäinen hanke. Kuka vielä väittää, että systeemiajattelulla ja visuaalisella ajattelulla ei olisi mitään käytännön merkitystä, ettei sitä tarvitsisi opetella? Kyllä järkevää ajattelua pitäisi meidän kaikkien kerrata silloin tällöin.

Katselen juuri Helenan väitöskirjaa: Next Generation Contracts: A Paradigm Shift. Siinä on yksi artikkeli mm. ennakoivasta sopimisesta, mikä tarkoittaa ongelmien ennaltaehkäisyä. Siinä on paradigman mahdollisuus. On parempi olla viisas ennen hanketta kuin sen kestäessä tai oikeusjutun jälkeen. Proaktiivisella ja prediktiivisella ajattelulla saattaisivat Helsinki ja/tai Siemens säästää tuon 200 miljoonaa euroa, joka on valtava määrä rahaa.

Siemensin metro (Munchen)Jos minulta kysyttäisiin, voisin suunnitella tuohon paradigmaan käsitemallit, miten liikenneinfraa parhaiten saisi kuvattua niin, että tarkoitukset, aikomukset ja sopimukselliset seikat kohteesta saadaan tiiviisti esitettyä. Sehän on IT-insinöörille perin tuttua työtä työstää erilaisia vaatimusmäärittelyjä, ja itse veisin ne ”dokut” graafiseen muotoon asti.

Tietoa Helena Haapion joukkueesta, Lexpert-yritys, löytyy täältä: http://www.lexpert.com/our_team/ ja kursseista täältä.

Itse kymmeniä IT-projekteja sopineena ja suorittaneena ja ketterän ohjelmistokehityksen yleistyessä pidän itsestään selvänä, että visuaaliset sopimukset alkavat yleistymään, vaikka juristien koulukunta pistää vielä vastaan, sillä se muuttais tuhansien juristien statusta ja vaatisi opettelemaan uutta. Visuaalisella täsmällisyydellä voittaa aikaa ja rahaa, sekä toivottavasti välttää pahoja riitoja.

Jos ketä kiinnostaa, Julkisten hankintojen yleiset sopimusehdot visuaalisessa muodossa löytyvät täältä: JYSE 2009 Palvelut.

Ohessa kuva Siemensin kalustosta Munchenissä. Siellä kaikki pelannee hyvin, samoin kuin kymmenissä isoimmista kaupungeista ympäri Eurooppaa.


Metayliopisto.fi on nousemassa ”harjakorkeuteen”

Julkaistu 12.2.2016

Olen tutkinut IT-alan koulutusta USA:n ja monien Euroopan maitten osalta, sekä myös tutkimuksen haasteita jopa USA:n presidentin näkökulmasta kymmenisen vuotta sitten erään yliopiston toimeksiannosta (PITAC-komitea). Erittäin selväksi tuli millaisia haasteita Stanfordin, Harvardin ja MIT:n yliopistoillakin on kun ne pyrkivät lähemmäksi tutkimuksen peruskysymyksiä haluten samalla täyttää liittovaltion johdon toiveet ja tarpeet.

Ideaalista yliopistoa ei ole, vaikkakin Harvard saa aina yliopistorankingissa täydet 100 pistettä (näin on sovittu).

Metayliopisto.fi:n toiminta-ajatus

Päätin luoda demokraattisen ja avoimen yhteisön, joka olisi tietyllä tapaa yliopistojärjestelmän vastakohta, unohtamatta kuitenkaan totuuden tavoittelua, tiedon etsintää ja yhteiskunnan palvelemisen halua, mitkä muodostavat yliopistolaitoksen kolme päätehtävää.

Sana meta tarkoittaa abstraktiota. Metayliopisto.fi:n ei tarvitse olla mikään yliopisto, eikä se niiden kanssa kilpaile. Mitä paremmissa väleissä, sen parempi.

Viestintäviraston mukaan on sallittua käyttää nettiosoitteena tätä nimeä, ja PRH:n mukaan se kelpaa tuotenimeksi. Muuta rekisteröintiä ei vaadita.

Metayliopisto mallintaa yhteiskuntaa eri muodoista ja lähteistä alkaen niin, että kansalaisten olisi helpompi ymmårtää sitä ja kehittää omia systeemeitään parempaan mallin.

Sivusto avataan helmikuun 2016 aikana, viimeistään karkauspäivänä 29.2.

Hissipuhe

Toisin kuin yliopistoilla, Metayliopisto.fi:llä on vain yksi tehtävä: selvittää mitä tieto ja järki ja ymmärrys on. Mutta kun sitä kautta lähestytään kaikkia todellisuuden haasteita, tavoite ei olekaan vaatimaton.

Symbolinen käsitys nyky-yhteiskunnasta

Yleisesti on tunnettua, että yhteiskuntamme on pahoin siiloutunut. Erityisesti Suomessa rakenteet ovat jäykkiä. OECD ja luottoluokittelijat varoittavat maata siitä, koska paha jämähtäminen johtaa pysyvään taantumaan, mikäli maan resursseja ei päästetä luovasti toimimaan: systeemisesti itse-organisoitumaan. Ideat eivät enää pääse läpi.

Nyky-yhteiskunta

Kuvan periaate (kone-metafora) toteutuu julkisella sektorilla, mutta myös yksityisellä sektorilla, ja se vain pahenee taantuman edetessä. Siksi metayliopisto.fi:llä on sosiaalinen tilaus edistää avoimmutta, ymmärrettävyyttä sekä poistaa tiedon rajoja ja vaikuttamisen esteitä.

Metayliopisto.fi:n visio

Ohessa seitsemän havaintoa ja arvoa, joiden suuntaan yhteiskunnan joka tapauksessa pitäisi edetä (menetelmästä ja työkalusta riippumatta).

Visio

GoodReason auttaa tässä tuomalla esille skeemoja ja systeemimalleja, jotka ovat kybernetiikan idean mukaisesti toimivia (mm Clemsonin 22 lakia). Systeemin tulee sisäisesti olla kelvollinen, jotta se tuottaisi ympäristölleen hyötyä, jotta se itsekin toimisi kelvollisesti sekä alas- että ylöspäin luonnon ja yhteiskunnan suuressa taksonomiassa alkeishiukkasesta maailmankaikkeuteen.

Painos nr 3

Tyylikkäät kannet ja värikäs layout.

Tarjous kirjasta

Harjakaisten kunniaksi tarjoamme kirjaa Systeemiajattelun tekniikka tehostamassa arkiajattelua verkkokaupasta hintaan 50€ postikuluineen maaliskuun 12. asti. Osoite verkkokauppaan löytyy täältä.

 

Idea jo harjakaiskorkeudessa

Jotta maailma edistyisi avoimempaan suuntaan, kansalaisilta tarvittaisiin valmiuksia ymmärtää systeemisyyden parhaat puolet. Ilo, elo ja äly ovat hyvä kolmikko kohti tulevaisuutta!

 


Kirja ”Systeemiajattelu vs arkiajattelu” verkkokaupassa hintaan 50€

Julkaistu 11.2.2016

GoodReason – tekniikka on kehittynyt vuodessa mojovan harppauksen, mutta sen perustaa, systeemin arkkitehtuuria, ei ole tarvinnut muuttaa. Tekniikka liittyy nyt entistä paremmin oppimiseen, monitieteellisyyteen, monialaisuuteen ja muutosjohtamiseen.

VerkkoikauppaPudotamme kirjan ”Systeemiajattelun tekniikka tehostamassa arkiajattelua” hintaa 50 euroon 12. maaliskuuta asti — postikuluineen. Kirjan ehdoton vahvuus on, että se on yksi kaikkien aikojen visuaalisimpia systeemi-ajattelun kirjoja maailmanlaajuisestikin arvioiden. Tunnetusti kuvat inspirovat erinomaisesti ajattelemaan ja oppimaan ja keskustelemaan. Systeemejä olisi vaikea hahmottaa eri suunnista ilman kunnollisia visuaalisia menettelytapoja.

Kirjan tarkoitus

Yhteiskunnan voimistuvista kriiseistä huomaamme, että liian yksipuolinen ”arkiajattelu” (common sense) on johtamassa epärationaaliseen kilpailuun vallasta ja markkinoista ja näkyvyydestä. Systeemiajattelu on parhaita keinoja meistä jokaisen nousta arjen yläpuolelle parantamaan yhteiskunnan toimivuutta ja yhteisöjemme laatua. Kirja johdattelee kaavioillaan, menetelmillään ja GoodReason-teemoillaan kohti uudenlaista, visuaalista viestintää ja kriittistä kansalaisasennetta.

Aineisto on syntynyt yliopistokursseilla ja se sopii käytettäväksi kaikilla oppilaitostasoilla ennenkaikkea opintoihin johdattelevalla kurssilla.

Esite siitä täällä, ja näyte täällä. Linkki verkkokauppaan löytyy täältä.

Kirja on aineistoa tulevissa metayliopisto-koulutuksissa.


Metatiedetaide kukkii

Julkaistu 6.2.2016

Jutussani Brittihuumoria mainitsin, että maailma on joukko Turingin koneita, jos tuo määrittely varsin vapaasti käsitetään. Monille professoreille tuo määritelmä ei käy, koska ottavat sen liian kirjaimellisesti. Ihminen on sosiaalinen olento, jolla on monia tietoisuuden tasoja, joista alimpia on pelkkä rutiininomainen suorittaminen, ja ylimpiin liittyvät Maslowin hierarkian ylimmät tasot, joissa niissäkin tiettyä samanlaista suorittamista havaittavissa, vaikkakin kontekstit silloin hyvin abstrakteja.

Jos maailma on kone ja kovoa, millaista softaa tämä hardware sitten jauhaa? Vastausta voi etsiä teorioista ja ehkä wikipediasta niitä jo vähän löytyy.

Teorioitten teorioista voi piirtää taidetta

Einsteinin mukaan jokaisen teorian pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen, että siitä saisi kaikki turhat piirteet pois. Tämän ansiosta teorioita voi pohtia kuin ne olisivat alkeellisia sääntöjä, poikkeuksineen. Abstrakteja teorioita tietysti vaikeampi hahmottaa, ja osa on kyseenalaisia (kuten homeopatia).

Wikipedia yhdistää teorioita ja periaatteita sivuillaan. Niistä saa aikaan teoriakaavioita ja niitä onkin piirretty mm. CMap-työkaluilla isoiksikin kuviksi. Metateoria on teoria teorioista, esimerkiksi oppiminen on metateoria, jonka usein sanotaan sisältävät viisi teoriaa, jotka edelleen sisältävät viittauksia muihin teorioihin. Esimerkkejä CMapeista löytyy tästä linkistä.

Tarkastelukohteena Psykologia ja menetelmänä GoodReason

Piirtelin kaavioita psykologian suuntauksista tulevia hankkeita varten. Alla vasemmalla sen osa-alueet luettelona ja oikealla siistinä kaaviona aikomuskaavion muodossa. Sen semantiikkaahan voi säätää hieman tilanteen mukaan.

Psykologian alueet Wikissä

Kiinnostavalla tavalla osa-alueet ulottuvat kaaviossa jokaiseen suuntaan. Vasemmalla tässä kyberneettisessä elimessä (keskellä) on aistit ja oikealla vaste, minkä se tuottaa ulospäin. Havaintopsykologia ja psykolingvistiikka ovat selvästikin inputtia tälle systeemille ja outputtina persoonallisuuspsykologia, mikä saattaa näkyä hieman muillakin sektoreilla (en ole niin tarkkaan tutkinut). Kaikki nämä osa-alueet on helppo selvittää klikkaamalla ko sivu auki.

Aika järjestelmällisesti psykologia siis jakaantuu intentionaalisuus-kaavion mukaan.  Samalla wikin sivulla on myös luettelo suuntauksista, mihin suuntaan psykologiaa kehitetään. Äskeisellä tekniikalla on helppo piirtää tämän kuvaksi.

Psykologian suuntauksia Wikissä

Sektorin nimiä on hieman muutettu ja koska kysymys on suuntauksista, voi olettaa, että suuntauksen takaa löytyy lisää suuntauksia, johtamisen teoriaa ja transkendentaalista ajattelua (syvyyspsykologia) jne. Tämä kuva on eläväisempi kuin edellinen, koska tämä aihealue kehittyy kaiken aikaa. Ihmisen käyttäytyminen piirtyy oikealle, siellä on tuloksia, mitä muut ihmiset tästä kyberneettisestä oliosta näkevät.

Mitä metateorioista voi päätellä?

Samalla tapaa tutkin johtamisen teoriat ja sosiologian sekä oppimisen teorioita. Ihminen on ainakin ihmistieteiden teoriansa sillä tavalla laatinut, että ne sivuavat aivojen toimintolohkoja. Tämän tietäen voi jopa ennustaa tieteen kehittymistä ja todeta puutteita monilla käytännön aloilla, joista ei tiedä edes mitään. Johtamisesta yleensä puuttuu kunnolliset kognitiiviset mallit: syvällisempi tieto ja tietämys tietämyksestä, minkä takia rekrytointi työmarkkinoilla on erittäin sekavaa. Systeemiajattelu on tapa korjata puutteita, mitä teorioista voi löytyä tai paikata sitä mikä puuttuu wikipediasta, joka ei todellakaan ole täydellinen tietämyspankki.

Systeemiajattelun harjoittaminen edistää kiteytynyttä älyä, mikä normaalisti kehittyy varsin hitaasti.

Tieteenalat yhdessä keskenään näin käsitteiden kautta kytkien muodostavat aivan kuin fraktaalista taidetta. Samantapaiset muodot toistuvat matematiikasta pehmeään vuorovaikutukseen asti. Voi kuvitella, että kaikille ajattelun tasoille ulottuu tietynlainen meemien joukko, geeniä muistuttava käsite, jota me alkeelliset ihmiset omalla tavallamme tulkitsemme.  Meemi onkin on idea, käyttäytymismalli, tyyli tai käyttötapa, joka leviää kulttuurissa henkilöltä toiselle. Kuvissani esitellyt kaaviot ovat yksi tapa tulkata näitä meemejä ja joku voi pitää näitä kuvia hienostuneena taiteena. Siitä käsite metatiedetaide, jonka käsitteen tässä esitän uutena ehdokkaana Wikipediaan :)