Kansa on närkästynyt SOTE-jahkailuun

Julkaistu 6.11.2015

Suomen hallitus on nimetty hoitamaan valtakunnan palveluita kuntoon ja kustannuksia alas, että kestävyysvaje saataisiin parempaan malliin. Tällä viikolla farssiksi äitynyt SOTE-hanke on suututtanut lähes jokaisen kansalaisen viimeistäänkin kovan valtapelin takia, missä vastapuolta ajetaan selkä seinää vastaan, vaikka pitäisi yhdessä luoda kilpailukykyistä ja toimivaa infrastruktuuria sairaitten ja heikommin pärjäävien puolesta.

SOTE-hankkeen suunnittelu ei teoriassa ole vaikea prosessi

Jokaisella maalla on oma sosiaaliterveyspalvelunsa, eli jo niistä löytyy yli 200 esimerkkiä eri maista. Suomen kannattaisi ottaa oppia sopivimmista, kuten Kanada ja parhaat Euroopan maat. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen.

Jos mikään esimerkki ei kelpaa, silloin systeemiajattelu auttaa. Operaatiotutkimus on osa siitä. Se on tuottanut ja tutkinut erilaisia organisaatiomalleja (reitinoptimointi, allokointi…) viime sodasta lähtien, siis 70 vuoden ajan. IT-tekniikka on kehittynyt 1990-luvulle niin pitkälle, että tietojärjestelmien tuottaminen mihin tahansa terveyspalvelun tarpeeseen on periaatteessa helppoa, koska on tutkittuja algoritmeja (vaikka olisivatkin PN-tasoa vaativuudeltaan). Isot ERP-järjestelmät toisaalta voivat olla vaarallisia, koska sitovat helposti ostajansa liekaansa, mikä saattaa estää integroinnit. Suomessa on tehty hajanaisia ja harkitsemattomia päätöksiä sote-ohjelmien hankkimiseksi. Voisi toivoa, että ne löytäisivät edes joskus hyvän linjansa, jotta voitaisiin säästöä kustannusvajeen vähentämiseksi.

Olen itse kehittänyt teollisuuden optimointijärjestelmiä koko 1990-luvun monille pörssiyrityksille ympäri Suomen (CV).

 

Kuvakertomus viikon 45/2015 SOTE-tapahtumista

Organisaatioitten kehittäminen ja niiden tutkiminen on varsin vakiintunutta osaamista Suomessa ja maailmalla 1970-luvulta lähtien, jolloin funktionaaliorganisaatio vielä oli muodissa, mutta uudenlaiset joustavammat mallit olivat tulossa. Kyberneetikko Stafford Beer julkaisi vuonna 1972 kirjassaan Brain of the Firm idean johdon kybernetiikaksi. Kirjaansa mielenkiintoisine kuvineen voi tutkia täältä. Yllättävästi sen logiikka perustui ihmisen toimintaan aivoista lihaksistoon asti. Siinä on viisi tasoa (linkki).

Alla olevan kuvan hanke on noussut irvailun kohteeksi mediassa, koska se on ylittänyt säädyllisyyden rajat. Alareunasta ilmenee miksi. Vasemmassa yläreunassa on tyypillinen systeemin lohkokaavio: SOTE-alue. Sen kahdeksan (8) suuntaa ovat samat kuin GoodReasonin aikomuskaaviossa. Siitä oikealle on Beerin ehdottama johtamisen atleettinen malli: Viable system.

Ongelmaksi SOTEa kehitettäessä nousivatkin itse kehittäjät.

Ongelmaksi SOTEa kehitettäessä nousivatkin itse kehittäjät.

Kuvan keskiosassa on nopeasti heitetty arvaus mitä toimintoja (ja tasoja) sosiaaliterveuspalvelun SOTE-piireissä Beerin malli parhaiten vastaisi. Vastaavuus ei ole tarkka, ja voi sisältää puutteita, mutta mikään ei estäisi ketä tahansa systeemiajattelijaa jatkamasta tästä niin pitkälle, että voisi tehdä ehdotuksia ministereille ja asiantuntijaryhmille implementoinnin toteuttamiseksi. Lisääntynyt asiallinen kommunikointi edistäisi demokratiaa ja parantaisi päätöksentekoa.

Erilaisia algoritmeja palveluitten ja sijaintien (sairaalat) optimoimiseksi tunnetaan paljonkin. Rajoiteohjelmointi on sofistikoitunut tutkimuksellinen työkalu siihen (Constraint Logic Programming & Constraint Satisfaction). Olisi kenties parasta optimoida suurimmat investoinnit Suomessa tietokoneella esikartoitusanalyysin tulosten perusteella ottaen huomioon ensiksi asiakastarpeet eli palvelujen tasapuolisuus ja saatavuus. Siten suuri osa tekniikasta siirtyisi pois poliittisesta jahkailusta, ja saataisiin kestävyysvajetta kurottua umpeen järkevillä päätöksillä.

Surullisia vaiheita tässä prosessissa

Kiista sote-piirien lukumäärästä nousi hallituksessa viikolla 45/2015 kriittiselle tasolle kun siitä ei saatu moneen vuorokauteen kompromissiä aikaan. Siitä tuli valtakysymys, ja se alkoi horjuttamaan luottamusta poliittisen järjestelmän tärkeimpien toimijoitten välillä. Näennäisesti pieni asia alkoi aiheuttaa yhä isompia ongelmia. Kävi niin kuin moukarin heittäjälle, joka ei pystynytkään heittämään lekaansa, kun leka alkoi heittämään häntä. Siinä siis tragikoomisesti Viable System – mallin (kuvan oikea yläreuna) toteuttaja itse sai moukarin (kahleen) nilkkaansa.

Jatkossa me kansalaiset seuraamme sekavin tuntein mitä tästä syntyy!