Miten käy Euroopan ensi yönä?

Julkaistu 18.2.2016

Tänään EU:n johto pui Englannin tilannetta, kun pääministerinsä David Cameron pyrkii säilyttämään kasvonsa luvattuaan kansalleen kansanäänestyksen EU:ssa pysymisestä tai lähdöstä (Brexit). Politiikka voi olla merkillistä…

Systeemiajattelija lähtisi ratkomaan konfliktia asialinjalta, psykiatri tunkeutumalla päättäjien (äänioikeutettuja 65 miljoonaa) aivoihin, juristi miettimällä sopimuksia, bisnesmies ja -nainen hakemalla hyvää diiliä ja poliittiset äärilaidat omalla tavallaan. Valtaosa kansasta suhtautuu asiaan tunnepohjaisesti, näin alan dokumenteista saa kuulla.

Conflict Management in Intercultural Contexts

Konfliktien ratkonnan problematiikasta monikulttuurisissa haasteissa kirjoittaa havainnollisesti Mette Lindgren Helde täällä.

Miksi kirjoitan tämän jutun? Menen kyllä uskaliaasti alueelle, mitä en tarkkaan tunne, mutta haluan esitellä systeemiajattelun tekniikkaa (GoodReason) yleisten yhteiskunnallisten ilmiöiden selvittelyssä kuten sitä parhaiten voidaan tehdä. Tämä tapahtuu valitsemalla parhaita teorioita ja soveltamalla niitä käytäntöön. Tätä periaatetta kutsutaan instrumentalismiksi (olen siinä kenties pisimmällä Suomessa).

Tapa käyttää teorioita ikään kuin ne olisivat ruokaa tai polttoainetta päätöksentekoon on sikäli relevantti ja lupaava, että psykologian ja johtamisen teorioita maailmassa on kymmeniä tuhansia, uskonnot mukaanlukien. Miksi vähättelisi niitä kaikkia tai miksi kehittää vielä yksi uusi teoria, mitä monetkaan eivät suostuisi käyttämään?

Tämän takia parhaan teorian valinta on tärkeää. Mette Helde valitsi oman teoriansa oman kokemuksensa perusteella. Nyt minä luotan hänen asiantuntemukseensa, mutta pyörittelen kuviaan pidemmälle, että sopisivat Euroopan ongelmien ratkaisuun yleisemmin.

Minulta on juuri pyydetty juttua kulttuurisidonnaisten ilmiöiden malliksi, joten lähetän tämän jutun tälle systeemianalyysin professorille, sekä muutamalle yrityskonsultille ja -johtajalle, parille psykologille ja muutamalle tutkijalle, jotka työskentelevät yritysten välisen yhteistyön hyväksi. Niinpä tämä blogijuttu ei ole vailla tarkoitusta.

5 tapaa selvitellä konfliktejaVaihtoehtoja

Systeemiajattelijana kannattaa lähteä mahdollisimman laajasta linjauksesta liikkeelle, koska kokonaisuuden hyödystä on kysymys (kuva Mette Helde). Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Vasen ”aasi” on EU, erityisesti Merkel ja oikea on Englanti ja Cameron. On tärkeää ettei ”aasikaan” menetä kasvojaan. Tämä käy ilmi Meten kirjoituksesta moneen kertaan. Ylimmissä kohdissa tulee esille myös symboosin eri vaihtoehdot. Alin esimerkki vaatii luovuutta löytää synergiaa.

Ukrainan kriisi, joka johti EU:n ja Venäjän väliseen haaksirikkoon ja jatkoseurauksena Syyrian kriisin hajoamiseen, johti Henry Kissingerin ja minun mielestä siitä, että appelsiinia ei löydetty. Se appelsiini olisi ollut Ukrainan kehittäminen sillanpääasemaksi idän ja lännen välille, kuten kaikki hyvät rajaseudut ovat kehittyneet. Siitä parhaita esimerkkejä ovat Singapore ja muut Aasian tiikerit Kiinan ja muun maailman yhtymäkohdassa. Sen sijaan, että Ukrainan olisi annettu kehittyä, EU alkoi vaatia sitä itselleen ja se ei kelvannut Venäjälle.

Ukrainan kriisi johtui paitsi maan sisäisestä korruptiosta myös aggressiivisesta laajenemisen halusta, mikä on monesti ennenkin synnyttänyt sotia. ”Lebensraumia” taas kerran haluttiin.

Lähteekö Englanti EU:sta ovet pakkuen vai sopuisasti vai jatkuuko synergia?

Joutavatko Euroopan päättäjät (28 jäsenmaata) miettimään kaikkia näitä viittä vaihtoehtoa tänään ja ensi yönä? Juuri kukaan ei sitä usko, koska on kiire ja stressi ja vaihtoehtokeskustelua tietoisesti halutaan karttaa. Ennusteiden mukaan juuri ennen aamun koittoa saadaan päätös, johon ”kaikki ovat tyytyväisiä”: siis kohta kolme, kompromissi. Mutta onko se hyvä ja kestävä, sen näyttää vasta vaaliyö ensi kesänä: Brexit-äänestys.

5_Dimension_Model_Tanskan_KonfliktintutkimuslaitosOheinen kuva on hyvä jaottelu kuinka eri koulukunnat ratkovat konflikteja:

  • Issue: ratkaisukeskeisesti
  • Relation: ihmisten välisin suhtein
  • Neuvottelukeskeisesti
  • Dialogia eli keskinäistä oppimista soveltaen

Kehittelin tätä kaaviota eteenpäin, yksinkertaistamalla ja lisäämällä siihen kunnon värityksen spiral dynamics – periaatteesta, mistä sai mukaan myös kuvitellun tietoisuuden tason miettiä osapuolten ajattelun laatua ja kypsyyttä.

  • Kypsymättömintä ajattelua on paitsi alkukantaisilla luolaihmisillä myös instituutioilla, joissa on jyrkkä ja armoton valtahierarkia
  • Heimoajattelu on askel siitä parempaan suuntaan, ja strategia-ajattelu siitä seuraavia portaita
  • Vihreä ajattelu, luonnon kestävyys ja pysyvät aatteet on yksi taso
  • Systeeminen maailmankuva on tapa miettiä kokonaisuutta ihan aidosti, mutta sitä pääsee soveltamaan vain monien edellytysten jälkeen, koska aiemmat käsitykset ovat systeemisen näkökulman kanssa ristiriidassa.

Proseduuri isojen kiistojen ratkaisemiseksi

Malli_Kiistojen_RatkaisemiseksiOhessa yhdistelmä Metteä, Spiraalia, GoodReasonia ja äskeistä kahden aasin ongelmaa.

Ensiksi tulisi sopia vallasta niin, että se ei aiheuta enää jatkuvia ongelmia kaikissa vaiheissa. Demokratia ja valtion suvereniteetti ovat selviöitä, sekä vapaaehtoisuus. Kaikenlaista pakkoa ja nöyryyttämistä ja aliarviointia pitäisi välttää kaikilla systeemien tasoilla. Tänä vuonna Katalonia pyrkii eroon Espanjasta, ja Skotlanti haluaisi eroon Englannista. Itä-Euroopan monet maat (Unkari, Puola, Slovakia…) ovat irrottautumassa EU:n otteesta.

Vain sairaalloiselta vaikuttava valtajärjestelmä pidättelee EU:ta pystyssä. Ensi yönä kuullaan vain yhden hätäkokouksen antia. Pian pidetään seuraava hätäkokous. EU on siis vaiheessa I: Valta.

Jos vallasta päästään käsitykseen, sitten on hyvä edetä arvokeskusteluun tunnistamaan erilaisia ihmisryhmiä, systeemeitä ja organisaatioita valtioitten sisällä ja niiden välillä. Pakolaiskeskustelu on enemmänkin väittelyä suvakkien ja ei-suvakkien välillä. Riitelemällä ei siihen ratkaisua saada.

Jos arvokeskustelussa päästään eteenpäin, koittaa normaali päiväjärjestys eli hankkeiden miettiminen. Se on sitä normaalia yrittäjän ja liike-elämän työtä: kysyntää ja tarjontaa: palveluita ja tilauksia hinnoitellaan. Kun tämä resurssointimekanismi (III) pelaa, ratkaisujen tuottaminen on selkeää: optimointia ja käytännön arkea. Keltainen väri (systeeminen näkökulma) tarkoittaa keskittymistä itse asiaan tarvitsematta neuvotella ja riidellä ja pelätä menettävänsä kasvonsa (kuten Cameron).

Eurooppa pärjäisi parhaiten, jos se ei kävisi valta- ja arvodialogia yhä uudelleen samoista asioita, mikä estäää normaalin elämän miljoonilta ja kymmeniltä miljoonilta ihmisiltä. Ihmisillä ei ole töitä, koska systeemi ei kehity vaan taantuu riitelyssään. EU:n koneisto jäi kymmenen vuotta sitten polkemaan paikalleen, miettimään kurkun käyryyksiä ja mitä ihmeellisimpiä tekijöitä meppien muka kunnostautua. Valta nousi päähän (askel II).

Kiistaa vallasta ja arvoista piisaa

Suomi ja Eurooppa on täynnään erilaisia kiistoja, jotka johtuvat taitamattomasta johdosta, epärealistisista asenteista ja jos minkälaisesta valtataistelusta. Se on kulttuurikysymys. Päättäjät eivät valtiotasolla hallitse maanosan ongelmia, se on päivänselvää. Koulutusta vähätellään ja nämä vähättelijät ovat itse ajaneet maanosan tähän tilanteeseen, missä he itse ovat tikun nokassa ja sellaisten tahojen armoilla, jotka eivät tunne sääliä.

  • Helsingin metrokiistassa oltiin jo lähellä ratkaisua, eli keltaista väriä koeajoineen, mutta hanke kaatui niin, että taistellaan vallasta kuka pääsee voitolle korvauksista.
  • Ukrainassa valtion johto on puun ja kuoren välissä. Painostusta tulee Venäjältä, EU:sta, kansalaisilta jne.
  • Syyriassa presidentti Bašar al-Assad on luonut itselleen sellaisen aseman, että hänen luhistumistaan aikanaan tullaan hurraamaan kymmenissä maissa pitkään. Ironista, että lähitulevaisuus tulee muistuttamaan Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin kohtaloa. Siltä ei voi välttyä. Sama tilanne Putinilla. He ovat saaneet aikaan pysyvän valtakriisin omassa maassaan ja suhteissa ulkomaihin.

Miten ratkoa kansainvälisiä kriisejä?

Meten kirjoituksessa on tekniikoita, joilla yleisesti konflikteja ratkotaan. Martti Ahtisaari on saanut tästä Nobelin palkinnon. Ongelmana on vain se, että psykopaatin kanssa on huono neuvotella niin, että tulos olisi odotetun kaltainen. Ihminen voi valtaan noustuaan olla tragedia vaikkapa miljardille ihmiselle ilman, että mitään kompensoivaa ja korjaavaa järjestelmää olisi olemassa.

Jos systeemiajattelun keinoin säädettäisiin laki, joka estää ylilyönnit ja kansanosien nöyryytyksen, se olisi ainakin reitti oikeaan suuntaan. Ja onhan meillä YK:n perusoikeuksien julistus. Se on mainiota tekstiä. Miksi Euroopan maat ovat jättäneet sen huomiotta? Miksi Suomessa ei  myöskään noudateta YK:n esittämiä oikeuksia? Miksi Syyriassa sallitaan kansalaisten tappaminen?  Syy on kelvottomissa päättäjissä.

Englannin ero EU:sta ei liity perusoikeuksiin paitsi osittain pakolaisten sosiaaliturvan osalta, joka on marginaalinen kysymys. Suuri osa englantilaisista inhoaa EU:ta sydämestään, koska sen vallanhalu on niin suuri. Jo Margaret Thatcher tämän totesi kommentissaan: No, no, no. Video siitä täällä.

David Cameron on kompromissin haluisempi kuin Margaret Thatcher, joka olisi moneen kertaan jo antanut Merkelille pakit.

Glaslin asteikkoMissä mennään?

Brexit-kriisi on systeeminen kriisi.

Jokainen voi miettiä missä nyt mennään.

Kasvojen menettäminen on puolivälissä Glaslin asteikkoa (vaihe 5).

Jos EU hajoaa, ollaan lose-lose- alueella. Näin sanoivat Sipilä ja Soini, ja siihen päätelmään varmaan useimmat asiantuntijat yhtyvät.

Tilanne on vaan mennyt jo kasvojenmenettämistasolle eli ARVO-VALTA-kiistaksi.

Kaikki tämä jahkaus Euroopan tulevaisuudella on ihan turhaa, meidän pitäisi löytää se appelsiini, missä koko Eurooppa alkaisi pakolaisineenkin voimaan hyvin. Se löytyy parhaiten kun palataaan  ensin YK:n perusarvoihin ja ihmisoikeuksiin.

Mitä enemmän näitä valtiotasonkin laiminlyöntejä miettii, sitä pöllämystyneempi olo itselle tulee. Ketä varten he toimivat? Miksi eivät etsi synergiaa eli appelsiinia, joka virvoittaisi kaupan ja toimeliaisuuden eri osapuolten välille? Mille tietoisuuden tasolle ovat juuttuneet?