Suomen johtamisjärjestelmä keväällä 2016

Julkaistu 7.3.2016

Juhlava otsikko muistuttaa monia avauksia Yrjö Ahmavaaran kirjassa Yhteiskuntakybernetiikka. Kybernetiikan taitoja Suomelta näyttää puuttuvan päivänä, jona AY-päälliköt siirtelevät vastuuta toisilleen kuin kuuma peruna se olisi (tai pingispallo). Vastuun otto ja johtamisen taito ovat vastuun pakoilun selvä vastakohta.

Mitä kybernetiikka ja systeemien teoria meille opettavat johtamisesta?

Tietolähteitä otsikon aiheesta on runsaasti. Peter Senge ja Stafford Beer mullistivat johtamisen viime vuosisadalla juuri tästä näkökulmasta. Ehkä hallitus ja AY-järjestöt eivät ole johtamisen teoriasta kiinnostuneet, kun oma tilanne on niin tärkeä.

Tuon esille yhden kuvan, millä tämän päiväistä (7.3) ”toimintapäivää” voi selittää ja samalla Suomen hallituksen 10 kuukauden taivalta: haparoivasta alusta ei mihinkään.

Biomatrix- metateoria

Systeemin käsite on tärkeä, koska sen avulla voi tiivistää vastuuta ja toiminnallisuutta yleensä. Kaikissa oloissa on varmistuttava, että jokainen systeemi sisäisesti toimii hyvin (viable system model), että se ei aiheuta ongelmia muille systeemeille eikä ympäristölleen. Biomatrix- periaatteessa (http://biomatrixtheory.com/systems-theory/, kehittynyt Etelä-Afrikassa vuosikymmenien aikana) erotellaan toiminnalliset systeemit (palvelut) ja toimijat (entity system: organisaatiot).

boundaries-between-entity-systems-web-perspective[1]Systeemeillä tulee olla johto, säätely ja tapansa oppia. Muutoin se rappeutuu. Biomatrix:ssa on kymmeniä havainnollisia kuvia eri tilanteista. Jokainen hyvä kuva on ”lahjomaton” kun pyritään löytämään toiminnan edellytyksiä kaaokseen, yhteiskunnalliseen haasteeseen. Päähavaintoja oheisesta kuvasta ovat:

  • Systeemeillä tulee olla hierarkiaa niin, että kokonaisuus pysyy balanssissa. Suomessa valta jakaantuu vaaleilla valituille elimille, Eduskunnalle ja presidentille. Hallituksen toiminnasta on säädetty lailla, mutta kansainvälisenä harvinaisuutena AY-järjestöillä on merkittävästi valtaa sopia työntekijöiden eduista (kolmikanta). Tästä vallasta nyt kenkä puristaa.
  • Jos systeemin rajat eivät olekaan kunnossa, se voi aiheuttaa vahinkoa muille, tai muut voivat aiheuttaa sille vahinkoa. Nyt on jouduttu tilanteeseen, missä yksittäiset työntekijäjärjestöt veto-oikeuksineen ovat niin sanotussa kolmikannassa aiheuttamassa ongelmia ja kustannuksia Suomen kansalaisille asioista, jotka eivät mitenkään heitä koske. Esimerkiksi yrittäjät eivät pääse vaikuttamaan asioihinsa, kuten heille kuuluisi.
  • Kuvassa ylin taso olkoon hallitus ja eduskunta, joista pääministerillä on eniten henkilökohtaista valtaa. Keskimmäisessä kerroksessa ovat AY-järjestöt kukin vuorotellen tai yhdistettynä SAK:ksi, miten kuvaa haluaakin tulkita. Myös EK siellä. Alimmalla tasolla ovat työntekijät, joilla tietysti on oikeuksia ja velvollisuuksia omassa asemassaan. Kuvan ulkopuolella omissa hierarkioissaan ovat muut työntekijäryhmät, julkinen sektori ja yrittäjät ja sosiaalietuuksia nostavat ihmiset.
  • Ilmiselvä havainto tästä kuvasta on se, että pääministerille ja hallitukselle kuuluu valta asettaa ehdot ja säännöt AY-järjestöille niin, että kukaan ei lamauta Suomea. Tietysti on otettava huomioon lakko-oikeudet yms, mutta sovittaessa kokonaisratkaisua Suomelle yksittäisten järjestöjen tulee taipua kokonaisuuden hyväksi.
  • Tänään silti meni toisinpäin: SAK näytti asettavan vaatimuksia hallitukselle leikkausten poistamisesta, työaikamuutosten peruuttamisesta, pakkolakien poistamisesta ja veronkevennysten aloittamisesta. Kaikkien näiden koko Suomelle kohdistamiensa vaatimusten lisäksi SAK halusi, että vasta kesäkuussa lopullisesti päätetään astuuko tämä uusi sopimus voimaan vai ei, ja että siihen voisi liittyä siitä jo kieltäytyneet järjestöt milloin tahansa halutessaan. Näin SAK kuvan keskitasolla kiepauttikin yksipuolisesti hierarkian nurinpäin ja laittoi Suomen hallituksen keskelle toteuttamaan SAK:n toiveita. Tämä kuulosti sivullisen korvissa jonkin sortin pehmeältä vallankaappaukselta sinä aikana kun pääministeri Sipilä oli matkustanut Brysseliin ihan toisissa merkeissä.

Päättäjiksi Suomessa näyttää olevan tunkua (system of focus –> external environment), mutta johtajalle kuuluva vastuu omasta organisaatiosta ei heille käy.

Johtopäätökset

  • Pääministerin on palautettava valta itselleen (kuvan ylin taso), koska se kuuluu demokratiaan. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Hempeä ja pehmeä ei voi enää olla, jos 10 kuukauteen hallitus ei ole saanut aikaan todellista kehitysaskelta parantaakseen työelämän laatua ja poistaakseen kankeutta, mikä haittaa elinkeinoelämän luontevaa kehittymistä, mikä on tyypillistä itse-organisoituville systeemeille. Paikallinen sopiminen liittyy siihen — vastuullisesti suunniteltuna.
  • Suomen pitää kiinnittää huomiota ennen kaikkea arvokkaimpiin resursseihinsa (koulutetut ihmiset ja pääoma) ja lähteä analysoimaan sitä mikä Suomessa on lupaavaa ja arvokasta, mikä veisi maata nopeimmin ja parhaiten eteenpäin kohti valoisampaa tulevaisuutta. Sellaista analyysiä ei vielä ole nähty, kun on vatuloitu putkimiesten ja kioskimyyjien tasolla (kuvan alin taso).
  • Suomelle pitäisi kehittää sellainen ideaalistruktuuri, joka luo tulevaisuutta proaktiivisesti viiden vuoden päähän ja vielä pidemmälle, ettei pääministerin aika kulu riitelyssä 24 tunnin työajan nostosta vuodessa, mikä aihe kuulostaa kurittoman työntekijän protestoinnilta tiimissään, missä erityisen lepsu pomo.

Systeemiajattelu tuo esiin selkeitä ajatuskulkuja. Se on reitti hyvään johtamiseen olosuhteissa, jotta systeemit noudattaisivat lakia ja kunnioittasivat ylempiä tasojaan.

En ole AY-politiikan asiantuntija, mutta nyt näyttää joka tapauksessa olevan menossa ”jäitten lähtö” työmarkkinoilla: uusi paradigma syntyy kun kankeat rakenteet väistyvät joka tapauksessa joustavan sopimisen tieltä. Aiheutuuko siitä vakavia selkkauksia riippuu paljolti kuvan keskitasosta uskaltaako se heittää irti, jotta pääsisi itse muodostumaan uuteen ja parempaan tilaan. Mitä joustavampia ja oppivaisempia kuvan keskitasolla johtajat ovat, sitä nopeammin päästään tuottoisaan työelämään käsiksi.

Sitä ennen pääministerin ja hallituksen pitää löytää itsensä johtamassa Suomea!