Ω4 🔹Itsensä uudistaminen

Todellisuuskuva joutuu haasteeseen, koska ympäristö näyttäytyy ubiikkina holarkiana, jota sellaisena ei voi ymmärtää.

Kysymys on korkeimman tason organisoitumisoppi. Mikä on äärimmäinen tila, missä yrittäminen tai sosiaalistuminen toteutuvat äärimmäisen hyvin tai huonosti? Matematiikassa se tarkoittaa käännepistettä, toista derivaattaa. Tarvitaanko enää mitään muuta kuin se tila?

Fysiikassa fuusio- ja fissioreaktiot johtavat tilaan, mistä on mahdotonta toipua. Vastaavasti musiikissa sinfoniaorkesteri johdattaa kuulijat tilaan, missä kaikki muu unohtuu,

Ongelmia ja ratkaisuja: Informaatiotulva mediassa aiheuttaa monille tarpeen sulkea silmänsä, kun taas monet nauttivat viihteestä sairauden tilaan asti. Harrastukset helpottavat arjessa koettua tuskaa.

Kun systeemi liukenee laajempaan ympäristöönsä, yksittäiset elimet (kuten anatomia) menettävät erillisen identiteettinsä. Siksi käsitys kokonaisuudesta alkaa sulautua, kadota tai homogenisoitua, kuten voimakas kiputila.

Täydellinen harmonia ja täydellinen kakofonia ovat tunteita, joita jokainen on joskus kokenut. Lintuparvet lähtevät muuttomatkalle sen kokiessaan. Virtuaalitodellisuus pyrkii olemaan tuollainen ilmiö.