Declarative knowledge is the ”knowing that” type of information, consisting of facts, concepts, and ideas that can be stated or declared. It is also known as factual knowledge, descriptive knowledge, or propositional knowledge, and it is different from procedural knowledge, which is the ”how-to” of skills and procedures.
Se tunnetaan myös faktatason tietämyksenä, kuvailevana tietämyksenä tai propositionaalilogiikkana. Siihen liittyy usein symbolinen rooli (2+2=4). Erotuksena valtakielistä Prolog on symbolinen ja deklaratiivinen ohjelmointikieli ja se saa siitä huomattavasti etua sovellusalueillaan.
KYSYMYSSETTI
α Mikä on sen (deklaratiivinen tietämys) tarkoitus?
π Kuinka se määritellään?
χ Mitkä ovat sen edellytykset, tiedonhankintatapa ja input?
ΔΨ Miten se on muuttanut ajattelutapaa tieteessä/käytännössä?
β Millainen rakenne ja organisoitumisentapa sillä on?
φ Millaisia seurauksia sillä on ollut ja edelleen on?
τ Miten se integroituu muuhun tietoon ja yhteiskuntaan?
Ω Millainen palaute siihen liittyy ja onko se onnistunut tavoitteissaan?
Deklaratiivinen Tietämys ja Innovaatio
α Mikä on sen (deklaratiivinen tietämys) tarkoitus?
Deklaratiivisen tietämyksen perimmäinen tarkoitus on kuvailla ja selittää todellisuutta: mitä asiat ovat, mitä ilmiöt tarkoittavat ja miten käsitteet määritellään. Innovoinnin kontekstissa se tarjoaa perustan – tietovaraston – jolle uudet ideat ja käytännön sovellukset voidaan rakentaa, toimien lähtökohtana uusien ratkaisujen etsimiselle.
π Kuinka se määritellään?
Deklaratiivinen tietämys määritellään tietona, joka vastaa kysymyksiin ”mitä” tai ”mikä”, eli se on asiatietoa, faktoja, käsitteitä, periaatteita ja teorioita. Se on usein tietoista ja se voidaan ilmaista kielellisesti (esim. teksteinä tai kaavoina), eroten ”miten tehdään” -tyyppisestä proseduraalisesta tietämyksestä, jota tarvitaan innovaatioiden toteuttamiseen.
χ Mitkä ovat sen edellytykset, tiedonhankintatapa ja input?
Deklaratiivisen tietämyksen edellytyksenä on kyky vastaanottaa, tallentaa ja palauttaa informaatiota (esim. ihmisen säilömuisti). Tiedonhankintatapa perustuu usein havainnointiin, lukemiseen, opiskeluun ja kokeelliseen tutkimukseen (tieteessä). Sen input koostuu datasta, havainnoista, tieteellisistä julkaisuista, raporteista ja kokemuksista jäsenneltynä tiedoksi.
ΔΨ Miten se on muuttanut ajattelutapaa tieteessä/käytännössä?
Se on muuttanut ajattelutapaa luomalla yhteisen ja jaettavan tietopohjan (esim. teoriat, mallit), joka mahdollistaa ilmiöiden systemaattisen ymmärtämisen. Käytännön innovoinnissa se on mahdollistanut rationaalisen ja tietoihin perustuvan kehitystyön aiemman kokeilun ja erehdyksen sijaan, nopeuttaen uusien teknologioiden syntyä.
β Millainen rakenne ja organisoitumisentapa sillä on?
Deklaratiivinen tietämys on tyypillisesti hierarkkisesti ja verkostomaisesti jäsenneltyä (esim. käsitteet, luokat, tieteenalat). Se organisoituu käsiterakenteisiin, jotka mahdollistavat tiedon haun, yhdistelyn ja soveltamisen, mikä on kriittistä luovassa ongelmanratkaisussa ja innovaatioiden tunnistamisessa.
φ Millaisia seurauksia sillä on ollut ja edelleen on?
Sen seurauksia ovat olleet tieteellinen edistys, teknologinen kehitys ja talouskasvu, koska se mahdollistaa uutteen tiedon luomisen olemassa olevan päälle. Innovoinnissa sen nykyisiä seurauksia ovat mm. tekoälyn kehitys ja uusien liiketoimintamallien syntyminen, jotka perustuvat entistä syvempään asiakas- ja markkinatuntemukseen.
τ Miten se integroituu muuhun tietoon ja yhteiskuntaan?
Se integroituu proseduraaliseen tietoon (osaamisen ”miten”) antamalla sille merkityksen ja perustan (”miksi”). Yhteiskuntaan se integroituu opetusjärjestelmien, standardien ja säädösten kautta, luoden perustan kommunikaatiolle ja yhteistyölle, mikä on edellytys monimutkaiselle innovaatiotoiminnalle ja tietointensiiviselle työlle.
Ω Millainen palaute siihen liittyy ja onko se onnistunut tavoitteissaan?
Palautteen keruu liittyy usein tieteelliseen vertaisarviointiin, kokeelliseen testaukseen ja käytännön sovellusten tulosten mittaamiseen. Se on suurelta osin onnistunut tavoitteissaan, sillä tieteellinen ja teknologinen ymmärrys on lisääntynyt merkittävästi, tarjoten vankan pohjan jatkuvalle innovoinnille ja käytännön ongelmien ratkaisemiselle.
