Tärkeimpiä persoonia nykytieteen kehittymiselle ovat olleet Kopernikus, joka aloitti modernin tieteen ja Immanuel Kant, joka Puhtaan järjen kritiikillään esitti neljä tieteen pääkategoriaa (kvantitatiivinen, kvalitatiivinen, modaalinen ja relationaalinen) sekä a priori – käsitteen, joka aloitti käsitteellisen ajattelun aikakauden. Kopernikaaninen kumous tarkoitti kirkon vallasta luopumista ja Kantin ”uus-kopernikaaninen kumous” irtiottoa empiirisen tieteen kahleista, kun tutkijalle annettiin mahdollisuus suunnitella, ja se vaikutti ratkaisevasti tietoyhteiskunnan syntymiseen ja kaikkeen nykyteknologiaan, jota ei a posteriori – keinoin koskaan olisi saatu aikaan.
Vaikka 2020-luvun maailma teknistyy, automatisoituu ja muuttuu entistä selvemmin palvelukeskeiseksi systeemiksi kyberfyysisine elimineen ja ihmisineen, silti tiede ei ole ottanut vakavasti systeemikäsitteen potentiaalia järjestää itse tiede, rationaalisesti, protokollaksi välittämään akateemista tietoa ja tietämystä, kuten se tekee internetissä arkipäiväiselle tiedolle.
Tieteen pitäisi organisoitua itse palvelujärjestelmäksi, joka auttaa jäseniään hyödyntämään nykyteknologiaakin. Laiminlyönnin takia tiedon epäsymmetria on räjähdysmäisessä kasvussa ja tietoturvan ongelmat lisääntyvät, sekä IT-jättien arvo ja merkitys menee kansallisvaltioiden ohi ja yli. Hallitsemattomalle kasvulle ja muutokselle pitäisi kehittää säännöt ja rajat, joiden valvontaan tarvittaisiin kyberneettinen ohjaus tai muu automaattinen systeemi.
Parhaita esimerkkejä ihmisen kyvystä luoda tarkkoja ja massiivisia systeemeitä ovat muun muassa luonnon suuri taksonomia kasveille ja eläimille ja kromosomistotutkimus sekä IT-alan massiiviset järjestelmät eli systeemit. Kehityksen myötä tulevaisuudessa tulee tarvetta yhdistää tärkeimpiä systeemeitä toisiinsa, kuten terveydenhoito, sosiaaliset systeemit ja käyttäytymisen teoriat ja käytännön sovellukset. Suurta jälkeenjääneisyyttä näkyy yhteiskuntarakenteissa, joissa saattaa näkyä autoritäärisiä käskytyssuhteita ja riippuvuuksia seikoista, jotka eivät ole kokonaisuutta palvelevia, vaan sitä vääristäviä. Systeemiajattelijat ovat kautta aikojen kiinnittäneet huomiota vääränlaisiin palautejärjestelmiin ja arkkityyppeihin, jotka toistuvasti johtavat epäonnistumisiin.
Systeemitiede tieteen kategoriaksi nro 5
Omalla tavallaan GoodReason edistää systeemitieteen arvon kehittymistä kohti itsenäistä asemaa, joka on objektiivinen, riippumaton tieteenfilosofian koulukunnista. Systeeminen näkemys korostaa ennen kaikkea koherenssia, kokonaiskuvan rakentumista ja sen tiivistämistä niin, ettei sen varjoon ja alle jää tiedon epäsymmetriaa, katkoksia tai muita isoja ongelmia piiloon.
Systeemitieteen perusratkaisu kestävälle kehitykselle on ”luonnollinen”, se on resurssikeskeinen ja alhaalta päin rakentuva ja holarkiaa tukeva, jolloin se luontevasti karttaa byrokratiaa, valtakiistoja ja reduktionismia, joka on filosofisesti ajateltuna täysin päinvastainen suuntaus.
Matemaattinen systeemikäsitys
Sen ”kaikenteoriassa” kaavat ovat tavoitefunktioita, kuten tässä minimoidaan ajan yli sosiaalinen vaje + ekologinen ylikuorma + eriarvoisuus + väkivalta, eettisellä prioriteetilla:
Tässä kaavassa wi on tarpeen paino, eriarvoisuuden mitta ja konfliktifunktio (aseellinen väkivalta, tappiot, pakolaisuus, pelon indeksi).
Kognitiivinen systeemikäsite
Kaikki mitä ihminen ymmärtää on kognitiota. Kognitio on tietoa. Kognitio on siten ihmisen maailmankuvan raja ja se voidaan ymmärtää käsitteenä, joka koostuu näkökulmina, jotka tunnistetaan tieteessä ja käytännössä luonteensa mukaan. Kuvassa Christoffer Casen käsitys kuinka monenlaisia systeemeitä voimme nähdä tieteessä ja todellisuudessa. Tähän liittyy myös käsite Transsendentaalinen idealismi. Sen mukaan mukaan emme voi tuntea todellisuutta sellaisena kuin se on itsessään (Ding an Sich), vaan ainoastaan sellaisena kuin se ilmenee meille mielessämme, sen rakentamassa, aprioristen ehtojen (a priori) muokkaamassa muodossa. Systeemit ovat näitä muotoja.
(Systeeminen älykkyys ja tiedon rakenne: sellaisia näkökulmia, joita nykytiede ei osaa sujuvasti käyttää, vaikka ne muodostavat yhteisen kielen, metakerroksen matkalla kohti transsendentaalista idealismia)
– Käsitys toistuvuudesta ja jatkuvuudesta (fraktaalisuus)
– Kognitio & meta-ajattelu: virtuaalisuus
– Informaation teoria & entropia: virtaus MEI
– Systeemiset paradigmat: kaikkeus
– Viable System Model (VSM) – johdonmukainen käyttöliittymä maailmaan: rekursio
– Systeeminen luottamus: vihreä–keltainen–punainen
Tämä paikka selittää GoodReasonin ”varavoimajärjestelmän”.