| π2 | Logiikka | π |
|---|---|---|
|
α Mikä on tarkoitus?
Logiikka pyrkii johdonmukaisuuteen, selvittämään ongelmia ja ristiriitoja järjen avulla. Logiikka liittyy systemaattisuuteen. |
||
|
π Kuinka määritellään?
Logiikka perustuu käsityksiin (intensionaalinen) tai lauseisiin (ekstensionaalinen logiikka). Tieteenfilosofia käyttää hypoteeseja todistamaan tuloksiaan. Teesi, antiteesi ja niiden puntarointi on tieteen ydintä. |
|
β Organisointi: millainen rakenne?
Logiikan soveltaminen vaatii osapuolilta sitoutumista objektiivisuuteen. Tieteellinen ajattelu ja logiikka sopivat yhteen. Systeemiajatteluun liittyy ”pehmeä logiikka”. |
|
χ Edellytykset: mikä on input?
Systemaattiseen työhön on olemassa menetelmiä kuten Hoaren tripla ja todistamisen algoritmit. Prolog on päättelykoneensa ansiosta parhaita logiikan työkaluja. Tekoäly sopii alemman tason tehtäviin erittäin hyvin, mutta sillä on rajoituksensa. |
φ Seuraukset: mitkä ovat tuloksia?
Ongelman asettaja valitsee kontekstin. Se on joukko käsityksiä tunnistamaan ristiriidat ja ohjaamaan mallinnusta, esimerkkinä SWOT-analyysi. |
|
|
ΔΨ Adaptiivisuus: miten muuttuu?
GoodReason-menetelmä antaa luoda avainsymboleitten (π1) avulla todistamisen ketjuja, jatkumoita ja käsiteverkostoja kaavioilla ja viittaussemantiikalla niin, että se kuvaa sekä intentionaalisen että ekstensionaalisen puolen. |
τ Integroituminen: mihin liittyy?
Monet todistamisen keinot ovat helppoja omaksua, mutta monesti osapuolet eivät lähde objektiiviseen keskusteluun mukaan. |
|
|
Ω Palaute: mihin pyrkii ja onnistuuko se?
Kiireisessä arjessa esteitä logiikan soveltamiselle ovat interventiot (väliintulot), joiden takia suunnitelmat eivät toteudu täydellisesti .
|
||
π2 🔹Logiikka kutojana
WordPress Symboliformaatti: Versio 27.9 / Eki
