Ω6 🔹Tiede (AI) palautejärjestelmänä

Moderni käsitys tieteestä ottamaan vaatii mukaan kriittisen tieteenfilosofian (Habermas) ymmärtämään systeemisen refleksiivisen luonteen. Metatiede on tutkimussuuntaus kartoittamaan nykytieteen tilaa.

Second-Order Science 2.0 on IFSR-yhteisön laajennus tieteenfilosofiaan, jossa tutkijan kriittinen näkemys näkyy suhteessa tutkittavaan. Se toisi muutoksia kohti avoimempaa tutkimuspolitiikkaa ja kommunikointia palauttamaan tieteen arvostuksen ja sivistyksen keskeiseen asemaan kohti vastuullisuutta ja monitieteinen orientaatiota, joilla fokus suuntautuisi järjestelmällisemmin ihmiskunnan suurimpiin ongelmiin.

2020-luvun tiede joutuu toimimaan kompleksisessa ’VUCA’-yhteiskunnassa, jossa tekoäly, megayritykset ja rahoittajat muokkaavat todellisuutta nopeammin kuin sitä ehditään kehittämään menetelmiä siihen. Tutkija ei toimi tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa poliittisten, taloudellisten ja teknologisten voimien kanssa.

Toteutuessaan Science 2.0 edistäisi monitieteisyyttä, alueellista ja globaalia verkostoitumista ja halua muuttaa tiede autonomiseksi parhaiden aikojensa tapaan, pois valtajärjestelmien otteeesta. Tarvitaan siis ”uuskopernikaaninen kumous”!

Uudessa epistemologiassa subjekti ja objekti kietoutuvat toisiinsa edellyttäen paradigmaa, jolla tutkijakin esittelee roolinsa. Metatiede on kriittistä tarkastelua tieteestä itsestään, voisiko sekin muuttua?

GoodReason – metodiikassa ”Kaikenteoria” kuvataan sektoreina: α (motivaatio), π (tiedekäsitys), χ (ympäristökäsitys), ΔΨ (innovointi), β (organisoituminen), φ (ekologinen periaate) ja Ω (palaute- ja hyvinvointimalli). Se muodostaa uuden tietämyksen arkkitehtuurin, joka liittää tieteen osaksi kestävää yhteiskuntaa ja vie kohti parempaa elämää, kestävää tiedekulttuuria.