KAIKENTEORIA II

Se teoretisoi käsitteellisellä analyysillä, loogisella päättelyllä ja argumentaatiolla. Se rakentaa metakehyksiä tutkiakseen ontologiaa (olemassaolo), epistemologiaa (tieto) ja aksiologiaa (arvo) yhdistämällä ne koherentiksi maailmankuvaksi.

Se rakentuu synteettiseksi sillaksi Kosmologian (todellisuuden luonne), Teleologian (tarkoituksen ehto) ja Aksiologian (arvojen perusta) välille. Se yhdistää nämä kolme kysymällä: \Mitä on olemassa ja mitä sen pitäisi merkitä meille?\

Se tuottaa kriittistä, käsitteellistä ja perusteellista tietoa. Se ei tuota uusia empiirisiä faktoja (Kosmologia), vaan selventää ja arvioi jo olemassa olevien faktojen merkitystä ja niiden roolia kokonaisuudessa.

Se ratkoo käsitteellisiä epäselvyyksiä, maailmankuvallisia ristiriitoja ja perusteellisia oletuksia. Tuloksena on selkeämpi käsitys siitä, miksi tiede toimii tietyllä tavalla, mitkä ovat sen eettiset rajat ja mikä on sen lopullinen inhimillinen merkitys.

Se uudistuu tieteellisten läpimurtojen (esim. kvanttimekaniikan tulkinnat, tekoälyn mahdollisuudet) ja yhteiskunnallisten muutosten (esim. eettiset dilemmat) myötä. Se pakotetaan jatkuvasti uudelleenarvioimaan vanhoja käsitteitä uuden tiedon valossa.

Se toteutuu jatkuvana reflektointina ja dialogina kaikkien tieteenalojen ja ihmisen toiminnan alueiden kanssa. Se yhdistyy muuhun ajatteluun tarjoamalla logiikan ja etiikan perustan, joita ilman mikään systemaattinen tutkimus ei ole mahdollista.

Se teoretisoi käsitteellisillä malleilla ja loogisella argumentaatiolla tutkien peruskäsitteitä, kuten substanssi, universaalit, aika, avaruus, ja mieli-ruumis-suhde. Se käyttää usein ajatuskokeita ja pyrkii sisäiseen koherenssiin.

Se rakentuu ontologiseksi kehykseksi jakautuen usein ontologiaan (tutkimus olemassaolosta), teologiaan (tutkimus jumaluudesta) ja kosmologiaan (filosofinen, ei-empiirinen tutkimus kaikkeudesta). Se pyrkii yhtenäiseen käsitykseen todellisuuden perusluonteesta.

Se tuottaa perustelevaa ja analyyttista tietoa siitä, mitkä ovat ne välttämättömät totuudet (modaliteetti) ja käsitteelliset mahdollisuudet, joiden varaan empiirinen tieto ja muut tieteenalat rakentuvat.

Se ratkoo käsitteellisiä umpikujia muissa tieteenaloissa (esim. miten tietoisuus ja aine ovat suhteessa toisiinsa). Se tuottaa tuloksia, jotka selventävät perusasioita, kuten vapaan tahdon, syy-seuraussuhteen ja identiteetin luonnetta.

Se uudistuu erityisesti modernin logiikan, fysiikan (erityisesti kvanttifysiikan) ja neurotieteen löytöjen myötä, jotka haastavat perinteiset käsitykset kausaliteetista, ajasta ja tietoisuudesta. Uudet tulokset pakottavat metafyysikot tarkentamaan peruskäsitteitä.

Se toteutuu kaiken tieteellisen ja inhimillisen päättelyn perusrakenteena. Se yhdistyy muuhun ajatteluun tarjoamalla perimmäiset kriteerit (esim. mitä on olemassa, miten asiat voivat olla toisin) tieteelliselle mallinnukselle ja eettiselle päätöksenteolle.

Se teoretisoi yleisillä periaatteilla ja matemaattisilla malleilla koskien järjestelmien rakennetta, toimintaa, takaisinkytkentää, entropiaa ja emergenttiä käyttäytymistä. Se käyttää käsitteitä kuten sykli, homeostaasi, hierarkia ja rajat.

Se rakentuu monitasoiseksi teoriaksi yhdistämällä filosofiset periaatteet (Filosofia, Metafysiikka) empiirisiin sovelluksiin. Kokonaisuus hahmotetaan funktionaalisena järjestelmänä, jossa on määritellyt rajat, tulot, lähdöt ja prosessit.

Se tuottaa rakenteellista ja dynaamista tietoa siitä, miten järjestelmät toimivat, reagoivat häiriöihin ja ylläpitävät itseään. Se tarjoaa yhteisen kielen eri tieteenalojen kompleksisuuden mallintamiseen.

Se ratkoo monimutkaisia, toisiinsa liittyviä ongelmia (esim. ilmastonmuutos, terveydenhuollon uudistus, kaupunkisuunnittelu). Se tuottaa tuloksia, jotka auttavat ennakoimaan järjestelmien käyttäytymistä ja suunnittelemaan tehokkaampia interventioita.

Se uudistuu kybernetiikan, tekoälyn, datatieteen ja verkostotieteiden edistysaskelien myötä, jotka tarjoavat uusia, tehokkaampia työkaluja monimutkaisten järjestelmien simulointiin, hallintaan ja ymmärtämiseen.

Se toteutuu meta-metodologiana soveltavissa tieteissä ja hallinnossa. Se yhdistyy muuhun ajatteluun tarjoamalla käsitteelliset välineet kokonaisvaltaiseen ongelmanratkaisuun riippumatta alasta (fysiikasta sosiologiaan).

Se teoretisoi informaatioteorian, takaisinkytkentäsilmukoiden (negatiivinen ja positiivinen), entropian ja vaihtelun (variety) käsitteillä. Se tarjoaa matemaattisen kielen dynaamisten järjestelmien ohjaukselle.

Se rakentuu operatiiviseksi teoriaksi yhdistämällä filosofiset ideat (esim. tarkoituksenmukaisuus) matemaattiseen ja insinööritieteelliseen käytäntöön. Kokonaisuus hahmotetaan informaation käsittelyn ja säätelyn prosessina.

Se tuottaa funktionaalista ja kvantitatiivista tietoa järjestelmien tehokkuudesta, vakaudesta ja adaptiivisuudesta. Se kertoo, miten tietoa tulee käyttää toiminnan ohjaamiseen, yhdistäen Filosofian (päättely) ja Systeemitieteen (rakenne).

Se ratkoo kompleksisten järjestelmien ohjausongelmia (automaatio, robotiikka, ekosysteemin hallinta). Se tuottaa tuloksia, jotka mahdollistavat järjestelmien itsekorjautuvuuden ja tavoitteellisen toiminnan.

Se uudistuu tekoälyn, koneoppimisen ja autonomisten järjestelmien kehityksen myötä. Nämä luovat uusia, yhä monimutkaisempia säätely- ja kommunikaatiomekanismeja, jotka vaativat Kybernetiikan periaatteiden jatkuvaa laajentamista.

Se toteutuu meta-metodologiana sovellettuna kaikkeen, missä on ohjausta ja viestintää. Se yhdistyy muuhun ajatteluun tarjoamalla mekanismin sille, miten arvot (Aksiologia) ja tavoitteet (Teleologia) muutetaan toimeenpanokelpoisiksi säännöiksi (algoritmeiksi).