KAIKENTEORIA V

Se teoretisoi valinnan, vaihtelun, periytymisen ja eriytyksen käsitteillä, riippumatta siitä, onko kyseessä biologinen (luonnonvalinta), kosmologinen (laajeneminen), teknologinen (innovaatio) vai sosiaalinen (kulttuurinen muutos) järjestelmä. Se on yleinen prosessiteoria.

Se rakentuu ajan mittakaavojen jatkumoksi (kronosysteemi) yhdistäen fysikaaliset, kemialliset ja biologiset tasot yhdeksi suureksi, haarautuvaksi puuksi. Se on kaiken ymmärryksen historiallinen ankkuri.

Se tuottaa historiallista ja selittävää tietoa siitä, miten nykyiset rakenteet (Ontologia) ja funktiot (Teleologia) ovat syntyneet ja kehittyneet ajassa. Se on tietoa irreversibelistä muutoksesta ja sen mahdollistamista emergentistä ominaisuuksista.

Se ratkoo monimutkaisten rakenteiden ja tarkoituksen (Teleologia) alkuperän ja kehityksen mysteerin. Tuloksena on yleinen periaate sille, miksi ja miten kaikki nykyiset järjestelmät toimivat sillä tavalla kuin ne toimivat.

Se uudistuu uuden tiedon (esim. Epigenetiikka, universaali Darwinismi, kompleksisuusteoria) myötä, joka laajentaa evoluution soveltamisalaa ja tarkentaa sen mekanismeja. Se on jatkuva mallien itsensä korjausprosessi.

Se toteutuu kaikkien tieteenalojen taustalla olevana aikakehyksenä. Se yhdistyy Ontologiaan selittämällä, miten entiteetit syntyvät ja kuolevat, ja Metodologiaan vaatimalla historiallista ja vertailevaa tutkimusta.

Se teoretisoi ottamalla kaikki tieteenalojen parhaat Paradigmat (taso 4) ja syntetisoimalla ne yhdeksi monitasoiseksi, holistiseksi kuvaksi todellisuudesta. Se hyödyntää Systeemitieteen kieltä ymmärtääkseen suhteet ja Kybernetiikan kieltä dynamiikan.

Se rakentuu hierarkkiseksi malliksi, joka yhdistää objektiivisen (fysikaalinen todellisuus), subjektiivisen (henkilökohtainen kokemus) ja kulttuurisen (yhteisöllinen merkitys) ulottuvuudet. Se antaa kehikon sille, miten ihminen ja luonto ovat osa Evoluutiota.

Se tuottaa integroivaa, selittävää ja normatiivista metatietoa. Se ei tuota uusia empiirisiä faktoja, vaan antaa merkityksen olemassa oleville faktoille, tarjoten ajantasaisen kuvan maailman tilasta ja sen kehityssuunnasta (Evoluutio).

Se ratkoo fragmentaation, merkityskadon ja pitkän aikavälin strategisen näkemyksen ongelmat tutkijoilla ja päättäjillä. Tulos on yhtenäinen, jaettu ymmärrys, joka tukee Palvelustruktuurin optimaalista kehittämistä ja inhimillistä selviytymistä.

Se uudistuu tieteen vallankumousten (Paradigman muutos) ja uusien globaalien ongelmien (esim. tekoälyn etiikka) myötä. Sen on oltava jatkuvasti itseään korjaava ja mukautuva säilyttääkseen relevanttiutensa.

Se toteutuu kriittisessä keskustelussa, koulutuksessa ja päätöksentekoa tukevana kehyksenä. Se yhdistyy muuhun ajatteluun tarjoamalla yhteisen kontekstin kaikille tieteenaloille ja auttamalla ihmisiä kohottamaan tietoisuuttaan maailman monimutkaisuudesta.

Se teoretisoi deduktiivisella logiikalla tutkien rationaalisen toiminnan perusaksioomia. Se käsittelee suhdetta tarkoitukseen (ends) ja keinoihin (means), ja miten toimija pyrkii minimoimaan kustannukset ja maksimoimaan hyödyn (arvo/Aksiologia) annetuissa olosuhteissa.

Se rakentuu ylimpänä toiminnan ohjelmana, joka integroi Tieteellisen Maailmankuvan (syöte) ja Kybernetiikan (säätelymekanismi) Palvelustruktuurin (tavoite) saavuttamiseksi. Se on inhimillisen ja systeemisen tarkoituksen toteuttaja.

Se tuottaa formuloituja, ajattomia ja normatiivisia lakeja inhimillisestä toiminnasta. Se on tietoa, joka selittää, miksi ihmiset valitsevat tietyt toimet tietyissä tilanteissa, ja mitkä valinnat ovat rationaalisesti optimaalisia.

Se ratkoo resurssien tehokkaan käytön ja tavoitteiden valinnan ongelmia. Se tuottaa tuloksia, jotka parantavat päätöksentekokykyä yksilö- ja valtakoneistotasolla (rationaalisuus kriiseissä, politiikan suunnittelu).

Se uudistuu kyberneettisen palautteen ja simulaation kautta (esim. peliteoria, AI-agenttien suunnittelu), jotka testaavat ja tarkentavat rationaalisen toiminnan malleja monimutkaisissa ja dynaamisissa ympäristöissä (Evoluutio).

Se toteutuu kaikessa tavoitehakuisessa toiminnassa, erityisesti taloustieteessä, strategiassa ja tekoälyn suunnittelussa. Se yhdistyy Filosofiaan ja Aksiologiaan määrittämällä, miten arvot muuttuvat toimeenpanokelpoisiksi tavoitteiksi.

Se teoretisoi institutionaalisilla, poliittisilla ja taloudellisilla malleilla (esim. kansainvälinen oikeus, markkinatalous, valtasuhteet). Se kuvaa, miten globaali Systeemitiede (taso 2) ja Palvelustruktuuri (taso 3) on järjestetty.

Se rakentuu globaaliksi superjärjestelmäksi, joka on Tieteellisen Maailmankuvan (tulkinta) ja Prakseologian (toiminta) jatkuva synteesi. Se hahmotetaan vaihtelevana, mutta hetkellisesti koherenttina poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten sääntöjen verkkona.

Se tuottaa kuvailevaa, ennustavaa ja normatiivista tietoa globaaleista suhteista ja rakenteista. Se on tietoa voimien jakautumisesta ja siitä, miten nykyiset ratkaisut (parhaimmillaan kestävä kehitys) toteutetaan.

Se ratkoo globaalin yhteistyön, konfliktinhallinnan ja universaalien arvojen (Aksiologia) toteuttamisen ongelmat. Se tuottaa tuloksia, jotka vaihtelevat globaalista sodasta kestävän kehityksen sopimuksiin.

Se uudistuu suurten kriisien (esim. sotien, pandemioiden, ilmastonmuutoksen) kautta, jotka paljastavat nykyisen rakenteen anomalioita (Paradigma), pakottaen Prakseologian muuttamaan tavoitteita ja keinoja.

Se toteutuu kaikissa kansainvälisissä instituutioissa ja politiikassa. Se yhdistyy Evoluutioon määrittämällä, mitkä sosiaaliset ja poliittiset rakenteet ovat tällä hetkellä valintapaineen alaisia.