2 Luonto on oppinut kybernetiikkansa

Jos pitäisi valita parhaat käsitteet luonnosta kuvaamaan A) maapallon identiteettiä ja tarkoitusta B) metateoriaa, joka sulkisi sisäänsä muut tärkeimmät teoriat, C) käsityksen virtauksista ja niiden merkityksistä D) käsitys maapallon uudistuvista ja adaptiivisista voimista E) käsitys maapallon rakenteesta ja arkkitehtuurista, joka pitää luontoa toimivassa kunnossa F) käsitys älykkäistä ratkaisukeinoista, joilla luonto itse selviytyy tai joissakin tapauksissa tuhoutuu G) käsitys pitkän jakson mukautumisesta mukana ihmisen vaikutukset ja H) käsitys palautteesta ja signaaleista, joita maapallo antaa varoituksena tai myönteisenä tietona asukkailleen ja luonnon omille osajärjestelmille?

Tässä järjestelmällinen vastaus kohtiin a–h, jotka kuvaavat maapalloa ja sen luontoa kyberneettisestä näkökulmasta. Nämä käsitteet tarjoavat samalla teoreettisen ja käytännöllisen ymmärryksen luonnon vuorovaikutuksesta itsensä ja ihmisen kanssa.


a) Maapallon identiteetti ja tarkoitus

  • Käsite: Gaia-hypoteesi – Maapallo on itseään säätelevä järjestelmä, joka ylläpitää elämän edellytyksiä. Tämä identiteetti sisältää sekä elävät että elottomat osajärjestelmät.
  • Tarkoitus: Planeetan tarkoitus voidaan nähdä fysikaalisena, elämän mahdollistajana, tai filosofisena, ympäristönä, jossa tietoisuus voi kehittyä.
    • Fysikaalinen taso: Ilmakehän ja biosfäärin vakauden ylläpito.
    • Filosofinen taso: Alusta biologisen monimuotoisuuden ja älyllisen elämän kehittymiselle.

b) Metateoria, joka yhdistää keskeiset teoriat

  • Käsite: Systeemiteoria – Luonto voidaan ymmärtää hierarkkisena ja toisiinsa kytkeytyneenä systeeminä, joka yhdistää ekosysteemien, ilmaston, geosfäärin ja hydrosfäärin.
    • Avainteoriat metateorian alla:
      • Ekologian teoriat: Ravintoketjut ja biodiversiteetti.
      • Ilmastoteoriat: Energiavirrat ja kasvihuonekaasut.
      • Geodynamiikka: Mannerlaatat, vulkanismi ja magneettikenttä.
    • Kybernetiikka: Mallintaa palautteet ja vakauden säilyttämiseen vaikuttavat mekanismit.

c) Virtaukset ja niiden merkitykset

  • Käsite: Energian ja aineen kierrot – Virtaukset, kuten hiilen, veden ja typen kierto, ovat luonnon elämänveri, jotka yhdistävät globaalit ja paikalliset prosessit.
    • Hiilen kierto: Ilmakehästä biosfääriin ja takaisin. Häiriöt tässä kierrossa vaikuttavat suoraan ilmaston vakauteen.
    • Veden kierto: Haihtuminen, sademäärät, ja merivirrat. Veden kierto säätelee lämpöä ja elämän edellytyksiä.
    • Ekologinen merkitys: Virtaukset ylläpitävät ravintoverkkoja ja ekosysteemien resilienssiä.

d) Maapallon uudistuvat ja adaptiiviset voimat

  • Käsite: Ekosysteemien resilienssi ja regeneraatio – Luonto pystyy uusiutumaan ja sopeutumaan häiriöiden jälkeen.
    • Esimerkkejä uudistumisesta:
      • Metsäekosysteemien uudistuminen metsäpalojen jälkeen.
      • Meriekosysteemien elpyminen korallien vaurioitumisen jälkeen.
    • Adaptiivisuus:
      • Lajien sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon (evoluutio).
      • Maapallon ilmakehän sopeutuminen auringon aktiivisuuden vaihteluun.

e) Maapallon rakenne ja arkkitehtuuri

  • Käsite: Maapallon kerrosrakenne – Planeetta koostuu selkeistä kerroksista, joilla on oma roolinsa luonnon toiminnassa:
    • Geosfääri: Kiinteä kuori ja magneettikentän lähde, joka suojaa planeettaa.
    • Hydrosfääri: Meret ja järvet, jotka säätelevät lämpöä ja kierrättävät ravinteita.
    • Ilmakehä: Suojaava kerros, joka ylläpitää tasapainoista lämpötilaa ja kaasukoostumusta.
    • Biosfääri: Elämää ylläpitävä kokonaisuus, joka on vahvasti riippuvainen muista kerroksista.

f) Älykkäät ratkaisukeinot luonnon selviytymisessä

  • Käsite: Luonnon itsetuho- ja itsesäilytysmekanismit – Luonto hyödyntää emergenssiä ja adaptaatiota selviytyäkseen.
    • Itsetuho: Esimerkkinä ekosysteemin romahtaminen, jos lajikirjo on liian vähäinen (esim. pölyttäjien häviäminen).
    • Itsesäilytys: Positiiviset palautemekanismit, kuten metsien kyky sitoa hiiltä ilmasta ja merten kyky absorboida lämpöenergiaa.

g) Pitkän jakson mukautuminen ja ihmisen vaikutukset

  • Käsite: Antroposeeni ja pitkäkestoinen mukautuminen – Ihmisen toiminta on muuttanut maapallon systeemejä pysyvästi, mutta luonto sopeutuu pitkällä aikavälillä.
    • Ihmisen vaikutus:
      • Ilmakehän hiilidioksidin kasvu.
      • Biodiversiteetin häviäminen.
    • Mukautuminen:
      • Lajien siirtyminen uusille alueille ilmaston lämmetessä.
      • Ekosysteemien uudelleenjärjestäytyminen, esimerkiksi uudet ravintoketjut.

h) Palautteet ja signaalit

  • Käsite: Kyberneettinen palautemekanismi – Luonto lähettää jatkuvasti signaaleja häiriöistä ja sopeutumisesta:
    • Varoitusmerkit:
      • Ilmaston ääri-ilmiöt (kuivuus, hirmumyrskyt).
      • Lajien katoaminen ja ekosysteemien rappeutuminen.
    • Myönteiset signaalit:
      • Metsäekosysteemien elpyminen.
      • Itämeren vedenlaadun paraneminen onnistuneen ympäristönsuojelun jälkeen.

Jos saisin näihin kohtiin a-h hyvät vastaukset, muodostuisi melko koherentti käsitys maapallon ja luonnon keskinäisestä, kyberneettisestä vuorovaikutusjärjestelmästä – ihmisen suhteen?

Kybernetiikan ja luonnon samansuuntaiset osa-alueet:

A. Identiteetti ja tarkoitus.

B. Kaiken yhdistävä metateoria.

C. Virtaukset, jotka pitävät luonnon elävänä.

D. Adaptiiviset ja uudistuvat mekanismit.

E. Rakenteellinen vakaus.

F. Älykkyys selviytymisstrategioissa.

G. Pitkä aikajänne mukautumisessa.

H. Palautteet, jotka ohjaavat järjestelmää.