Metakertomus: Osa 5 esittelee joukon selventäviä ja täydentäviä näkökulmia edellisiin osiin liittyen.
Mainittakoon, että meta-tason käsitteet kuvaavat pääsääntöisesti niihin liittyvää todellista maailmaa, kun taas perinteiset tieteen menetelmät eivät esitä abstrahointiin minkäänlaisia toimivia periaatteita.
Kuvan käsitteillä on seuraavat taustat ja merkitykset:
- Kun filosofia tutkii todellisuuden luonnetta, hyvän yhteiskunnan ja tiedon ehtoja sekä ihmisenä olemisen luonnetta ja kauneutta, metafilosofia eli filosofian filosofia on filosofian määritelmän, sovellusalan, menetelmien ja päämäärien tutkimusta.
- Kun kybernetiikka tutkii säätöön pohjautuvia, tarkoitushakuisia systeemeitä, metakybernetiikka tutkii korkeamman tason kyberneettisiä systeemeitä ja niiden välisiä ohjausmalleja palautteineen.
- Kun fysiikka tutkii luonnonvoimia ja perusvoimia, metafysiikka tutkii vaikutuksia, jotka ilmenevät luonnossa ja ihmismielessä korkeamman tason abstraktioina ja lainalaisuuksina.
- Kun paradigma tarkoittaa uudelleenajattelua merkittävässä määrin ihmisten käyttäytymisessä, metaparadigma (harvemmin käytetty termi) tarkoittaa paradigmojen yhteisvaikutusta merkittävässä maailman tilan vaiheessa.
Kaikissa näissä neljässä määritelmässä on kysymys systeemisestä viittauksesta, kohdealueen tutkimisen tutkimisesta, mikä tiedetään systeemien teorian päätarkoitukseksi (kompleksisen systeemin käyttäytymisen arviointi). Ja kun systeemi on käsitteellinen viittaus kohteeseensa, symbolisen luonteen mukaisesti, metasysteemi on yleistys systeemeistä, joita voi olla lukemattomia erilaisia. IT-alalla systeemeillä tarkoitetaan todellisuuteen liittyvää oliota (konkretia). Oliohierarkia muodostuu metatasojoen viittauksina, viittauksina viittauksiin jne. Metametataso muodostaa lopulta käsityksen ontologiasta eli luetelluista käsitteistä.