2D Orientoituminen — suunnan etsiminen
Kiinnostuksen jälkeen ihminen alkaa orientoitua. Hänellä on jo mielessään jokin kuvaus aiheen merkityksestä, MOI, mutta hän ei vielä tiedä, mistä suunnasta tilannetta pitäisi lähestyä. Orientoituminen on ajattelun varhainen vaihe, jossa henkilö etsii suuntaa, tunnistaa vihjeitä, tekee ajatuskokeita ja yrittää erottaa, mikä tilanteessa on syy, mikä seuraus ja mikä vain ensireaktion tuottamaa tulkintaa.
Tässä vaiheessa ei vielä muodosteta valmista käsitettä eikä teoriaa. Ihminen kokeilee mielessään vaihtoehtoja. Hän kysyy, mitä seuraa jos jokin ehto toteutuu, mitä tapahtuisi toisin, jos jokin asia olisi ollut eri tavalla, ja millaisia riskejä syntyy, jos nykyinen tilanne jatkuu. GoodReasonin α–Ω-symbolit toimivat tässä suuntamerkkeinä: niiden avulla samaa tilannetta voi lähestyä järjestelmällisesti eri suunnista tarkoituksen, teorian, informaation, muutoksen, rakenteen, kehittämisen, toteutuksen ja palautteen näkökulmista.
Orientoituminen, näkökulma ja suunta sekä kompassi metaforana sopivat tähän dimensioon yhdessä ja erikseen. Visuaalisessa ajattelussa hän voi jäsentää ja mukauttaa aivonsa sen mukaan missä päin haaste lähtisi parhaiten muuttumaan realistiseksi.
Esimerkkitilanne
Autoilija Andreas on huomannut, että bensan hinta on noussut hänelle kriittiselle tasolle. 1D:ssä hän tunnisti kiinnostuksen origon: kyse ei ole vain hinnasta, vaan hänen omasta liikkumisestaan muuttuneessa kustannustilanteessa. 2D:ssä hän alkaa suunnata ajatteluaan.
Andreas voi pohtia tarkoitusta: onko oma auto edelleen hänen arjelleen välttämätön? Hän voi tarkistaa tietoa: kuinka paljon polttoaineeseen todella menee kuukaudessa? Hän voi arvioida muutosta: jos hinta pysyy korkeana vuoden, mitä tapahtuu budjetille? Hän voi ajatella rakennetta: mitkä työmatkat, aikataulut ja perheen tarpeet tekevät autosta vaikeasti korvattavan? Hän voi myös tehdä vastakkaisia ajatuskokeita: jos hänellä olisi sähköauto, muuttuisiko ongelma vai siirtyisikö se toiseen paikkaan?
Tässä orientoitumisessa Andreas ei vielä ratkaise asiaa. Hän etsii suuntaa, josta tilanne alkaa näyttää ymmärrettävämmältä.
Systeeminen täsmennys
Orientoitumisen alkutilana on epävarmuus. Andreas tietää, että jokin on muuttunut, mutta hän ei vielä tiedä, mikä muutos on ratkaiseva. Siksi hän tekee ajatuskokeita. Ne auttavat häntä perustelemaan, ennakoimaan ja varmistamaan tietoa ennen lopullisempaa tulkintaa.
Ajatuskokeet voivat olla esimerkiksi esiehdosta päättelyä, vastakohdan arviointia, tulevaisuuden ennakointia, jälkikäteen selittämistä tai tulevaisuuden tavoitetilasta nykyhetkeen palaamista. Näiden avulla Andreas voi kysyä: mikä on tapahtuma E, mistä seuraus S johtuu, ja mitä vaihtoehtoja tilanteessa on? Jos bensan hinta pysyy korkeana, seuraako siitä kulujen kasvu, auton vaihto, ajotapojen muutos vai oman elämäntavan tarkistus?
α–Ω-suuntamerkit auttavat pitämään useita suuntia avoinna. Insinööri-Andreas saattaa painottaa laskelmia, auton vaihtoa ja energiatehokkuutta. Humanisti-Andreas saattaa painottaa arvoja, elämäntapaa, riippuvuutta ja liikkumisen merkitystä. Molemmat voivat tehdä päteviä orientoitumistehtäviä, mutta eri suunnista.
Mitä orientoitumisvaiheessa syntyy?
Tämä vaihe tuottaa käsityksiä siitä, mistä tilannetta kannattaa lähteä selvittämään. Andreas saa alustavan kuvan mahdollisista syistä ja seurauksista. Hän huomaa, että ongelma liittyy budjettiin tai omaan identiteettiinsä, kulkutapoihin, tekniikkaan, arjen rakenteeseen tai tulevaisuuden epävarmuuteen.
Tämän pohdinnan tuloksena Andreas pystyy valitsemaan ensimmäiset tutkimussuunnat. Hän voi aloittaa χ-suunnasta (ympäristö ja mallinnus) tarkistamalla kustannukset, β-suunnasta tutkimalla sitä kuinka laaja ilmiö oikeastaan on, eli vaikuttaako se kaikkin muihinkin kohteisiin ja ihmisiin ja φ-suunnasta etsimällä vaihtoehtoisia ratkaisuja tai α-suunnasta arvioimalla, sopiiko nykyinen autoilu enää hänen omaan identiteettiinsä. Näin orientoituminen muuttuu epämääräisestä huolesta suunnatuksi ajatuskokeeksi.
Huomautus
Orientoituminen ei lukitse ajattelua yhteen tilaan. Ihminen voi palata takaisin, vaihtaa suuntaa, yhdistää havaintoja ja korjata oletuksiaan. Ajattelun geometria ei tee valintaa ihmisen puolesta, vaan auttaa pitämään esillä sen, että yllättävä tilanne voidaan ymmärtää useasta suunnasta ennen kuin siitä tehdään päätelmä.
Laajempi teksti
Merkityksen ymmärtäminen (MOI) on ihmiselle luonteista. Formaalisti katsottuna, rationaaliselta näkökannalta, syntyy seuraavia ajattelun suuntauksia vaihtoehtoja:
- α: miksi tämä systeemi valitaan (SOI syntyy)
- π: miten sitä käsitteellistetään
- χ: mitä tietoa siitä havaitaan
- ΔΨ: mikä pakottaa uudelleentulkintaan
- β: miten se järjestyy
- φ: mitä siitä rakennetaan
- τ: miten se toimii käytännössä
- Ω: mitä opitaan
→ MOI kulkee tämän kaiken läpi
Kun SOI on rakenne kohteestaan eli systeemistä, MOI on merkityksen virtaus eli tulkinta rakenteessa (”interest” moniulotteisessa muodossa).
Suunta dimensiona, mistä kahdeksan suuntaa johtuvat?
Esimerkkinä Autoilija ja bensan hinta
Autoilija-esimerkki: “bensa kallis”, havainnoitu MOI, sisältää implisiittisesti syy-oletuksia, vastuun jakautumista sekä toimintamahdollisuuksia. 👉
Tämän hypoteesin mukaan symboli = kysymysmoottori.
Tällöin:
- α kysyy: miksi tämä on tärkeää?
- π kysyy: mikä teoria selittää tämän?
- χ kysyy: mitä dataa tästä on?
- β kysyy: mikä rakenne tämän tuottaa?
- τ kysyy: miten tämä toimii käytännössä?
- Ω kysyy: mitä tästä seuraa?
👉 Kysymysmoottori metaforana symboli on tällöin suoraan hakukone, päättelymoottori sekä analyysityökalu. Laajemmin ajateltuna JSON-rakenteetkin ovat symbolisia, joten tietoliikenneprotokollat liittyvät samaan vaikutuspiiriin, symbolisen tekoälyn ohella.
Semantiikka on näin ollen vuorovaikutuksessa syntyvä merkityksen muutos
Se ei ole vain tiedonvaihtoa, vaan tulkintaa, korjailua ja päivittymistä ja yhteensovittamista.
Oppimissilmukka
Näin muotoillen GoodReason – mallissa SOI (uskomuskehys) viittaa symboleihin, jotka ovat hakukriteereitä malliin, joista löytyy semantiikka, kuinka vuorovaikutus / merkityksen muutos toimivat, mikä auttaa päivittämään SOI:n uutteen muotoon (päivittynyt uskomus). Näin syntyy 👉 oppimissilmukka.
- Symbolit tuovat teorian käyttöliittymän ihmisen ajatteluun.
- SOI = rajattu uskomuskehys (context of concern)
- Symboli = systeeminen hakukriteeri (structured inquiry operator)
- Semantiikka = vuorovaikutteinen merkityksen muodostus (interactive meaning formation)
Ajattelu ei ole pohjimmiltaan tiedon käsittelyä, vaan hakukriteerien (symbolien) ohjaamaa vuorovaikutusta (semantiikkaa), joka muuttaa uskomuskehystä (SOI).