Pragmaattisuus (τ) on psykologian näkökulmasta tavallisen kansalaisen mielentilassa esiintyvää toimintatarmon, realismin ja mielenrauhan tasapainoa. Se on terveyttä ja joustavuutta, jossa ihminen ei lamautu virtuaalisesta tietotulvasta tai ideologioista, vaan kysyy arjessaan: ”Mikä tässä tilanteessa toimii ja vie elämää eteenpäin?” Se on maailmankuvan rakentamista tekojen kautta, mikä suojaa identiteettiä kriiseiltä ja antaa ihmiselle tunteen siitä, että hänen panoksensa on hyödyllinen ja osa yhteistä kehitystä.
Pragmaattisuus (τ) on ihmiselle, yhteisölle ja taloudelle kykyä muuttaa tieto ja ratkaisut todelliseksi, jatkuvaksi vaikutukseksi, joka integroituu osaksi elävää maailmaa ajan funktiona. Se on ”helikopterikykyä” – taitoa verkostoitua ja nähdä asiakkaan ongelma samanaikaisesti mikrotasolla, makrotason mittakaavassa että horisontaalisina bisnesvaikutuksina.
Nykypäivän kireässä markkinataloudessa pragmaattisuus kohtaa muureja: yrityksillä ja organisaatioilla on taipumus piilottaa rajansa ja todelliset kykynsä suojautuakseen matkimiselta, mikä tekee niistä vaikeasti lähestyttäviä ja hidastaa hyvän tiedon liikkumista. Systeemitieteen näkökulmasta optimaalisin yhteiskuntarakenne ja lääke tähän pirstaloituneisuuteen on kehittynyt, avoin infrastruktuuri ja suunnitteluyhteiskunta. Kun yhteiskunta hoitaa perusongelmat ja rakenteet kansalaisten harteilta tehokkaasti, vapautuu tilaa luottamukselle, aidolle yhteistyölle ja ekosysteemeille, joissa parhaat innovaatit voivat levitä vapaasti.