Käsitteellistämisen yhteydessä (4D) ongelmanasettelu osuu GoodReasonin varsinaiseen perusideaan: ajatus saa symbolisen osoitteen. Aiemmissa vaiheissa Andreas kiinnostui, orientoitui ja arvioi etäisyyttä. Nyt hän alkaa muodostaa avainkohtia, joita voidaan käyttää keskustelussa, haussa, agenttityössä, argumentoinnissa ja jatkopäättelyssä.
Symboli tekee ajattelun paikasta viitattavan.
Kun Andreas sanoo esimerkiksi χ3, hän tarkoittaa jotakin muuta kuin yleistä “tietoa energiasta”. Hän viittaa tiettyyn suuntaan ja tiettyyn tasoon: informaation, saatavuuden, mallinnuksen ja epävarmuuden kriittiseen kohtaan. Kun hän sanoo ΔΨ3, hän osoittaa muutospaineen, kriittisyyden, rajoitusten ja mahdollisen häiriön suunnan. Kun hän sanoo Ω4, hän nostaa esiin palautteen, ennakoinnin, itsekritiikin ja kriittisen oppimisen.
Dynaaminen koordinaatti on huomattavasti vahvempi kuin tavallinen käsitekartta. Tavallisessa käsitekartassa sana yhdistyy toiseen sanaan. GoodReasonissa symboli saa koordinaatin: suunta + kehä + merkitys + mahdollinen argumentti + jatkohaku. Ja symbolin kautta löytyy ”totuus”.
4D Käsitteellistäminen — symbolinen viittaus
Kun Andreas on löytänyt suunnan ja arvioinut asian tason, hänen täytyy saada ajatuksilleen referenssejä, linkkejä ja viittauspisteitä, jotka toimivat kuten muuttujat matematiikassa. Käsitteellistäminen tarkoittaa tässä vaiheessa sitä, että hajanaiset havainnot, ajatuskokeet ja epävarmuudet alkavat saada symbolisen muodon, tarkoituksen ja funktion.
Symboli voidaan GoodReasonissa ilmaista tai yhdistää tietoon 10 eri tavalla: sanallisesti, α – Ω – merkkinä, käsitteenä, mallina, argumenttina, tieteenalana, tietorakenteena, IT.-alan oliona, agenttina tai tekoälylle annettavana hakuohjeena (prompt). Symbolin tehtävä on määritelmänsä mukaan ”viitata johonkin”. Se tekee ajattelun kohdasta tunnistettavan ja siirrettävän: siihen voidaan palata, sitä voidaan vertailla, sitä voidaan testata ja siitä voidaan muodostaa argumentti. Se mahdollistaa abstraktin ajattelun.
GoodReasonissa symboli saa täsmällisen paikan koodattuna. Esimerkiksi π4 viittaa teorianäkökulmaan kehällä 4, jossa tilanne voi olla kriittinen, jännitteinen tai nopeasti muuttuva. χ3 viittaa informaation ja ympäristön kompleksiseen kohtaan. ΔΨ3 voi merkitä kriittistä muutospainetta. Ω4 voi nostaa esiin kysymyksen siitä, onko ennakointi, palaute tai itsekritiikki ollut riittävää.
Käsitteellistämisvaiheessa tieto on vielä tutkivaa, mutta se on jo tartuttavaa ja koukuttavaa, kuten tekoälyistunnot. Andreas voi ottaa yhden symbolisen kohdan ja tehdä siitä kysymyksen, haun, keskustelun, tekoälypromptin tai argumentin. Uusi symboli toimii hypoteesina: sen alta voi löytyä jotakin olennaista. Kun symbolille saadaan perusteltu sisältö, siitä tulee jatkopäättelyn avainkohta ja hyvä argumentti väittelyyn.
Andreaksen autoilu- ja energiaesimerkki 4D:ssä
Andreas voi sijoittaa havaintojaan napakoordinaatistoon näin:
| Symboli | Andreaksen kysymys | Tiedon luonne |
|---|---|---|
| α2 | Sopiiko nykyinen autoilu enää elämäntapaani ja identiteettiini? | henkilökohtainen merkitys |
| π3 | Millä mallilla arvioin energian hinnan, auton kulutuksen ja liikkumisen kustannukset? | selitysmalli |
| χ3 | Mitä tiedän sähkön, bensiinin, latauksen ja jakelun saatavuudesta? | informaatio ja epävarmuus |
| ΔΨ3 | Onko energiasektorilla liikaa kriittisiä muutospaineita yhtä aikaa? | riskin tunnistus |
| β4 | Onko energia-alan organisoituminen riittävän vahva häiriötilanteessa? | rakenne ja diagnostiikka |
| φ3 | Mitkä ratkaisut ovat realistisia: sähköauto, hybridi, julkinen liikenne, etätyö, varajärjestelmä? | vaihtoehtojen suunnittelu |
| τ4 | Toimiiko jakeluverkko silloin, kun kaikki tarvitsevat energiaa samaan aikaan? | toteutus ja integraatio |
| Ω4 | Mitä palautetta kriisit, hinnannousut ja häiriöt antavat omista valinnoistani ja yhteiskunnan varautumisesta? | oppiminen ja ennakointi |
Tässä on jo GoodReasonin käytännöllinen voima. Andreas saa yhdestä sekavasta huolenaiheesta joukon käsiteltäviä pisteitä. Hän voi aloittaa esimerkiksi kohdasta χ3, koska hän tarvitsee luotettavaa tietoa. Sitten hän voi siirtyä kohtaan ΔΨ3, koska muutospaine näyttää kriittiseltä. Sen jälkeen hän voi tarkastella φ3: mitä vaihtoehtoja on käytettävissä. Lopuksi hän voi palata Ω4-kohtaan: mitä tästä opitaan ja millainen varautuminen olisi ollut järkevää.
Hotspot-ajatus on kuin kuuma piste ajattelun tuoksinassa
4D:ssä syntyvät hotspotit. Ne ovat kohtia, joissa Andreas huomaa ajattelun tarvitsevan lisätietoa, tarkistusta tai päätöstä.
Esimerkiksi:
- χ3 punainen: tietoa sähkön saatavuudesta, latauskapasiteetista tai hinnan kehityksestä puuttuu.
- ΔΨ3 punainen: kustannuspaine, epävarmuus ja infrastruktuuririski kasaantuvat.
- τ4 punainen: jakeluverkko, latausinfra tai varajärjestelyt muodostavat kriittisen pullonkaulan.
- Ω4 punainen: palaute kertoo, että ennakointi on ollut riittämätöntä.
Näistä syntyy suoraan hakutoiveita, missä aiemmat argumentit ovat faktoja ja syntyy kenties uusia argumentteja seuraaviin tarkasteluihin:
χ3: “Selvitä, kuinka luotettavasti sähköautojen latausinfra toimii häiriötilanteessa.”
ΔΨ3: “Arvioi, millaiset muutospaineet syntyvät, jos polttoaine kallistuu ja sähköverkko kuormittuu samaan aikaan.”
τ4: “Tarkista, miten liikkuminen onnistuu, jos sähköverkko on alhaalla.”
Ω4: “Mitä palaute aiemmista energiakriiseistä kertoo varautumisen puutteista?”
Mikä tässä vaiheessa syntyy?
Käsitteellistämisen tuloksena Andreas saa argumenttien kartan, jonka hän voi tallentaa muistiinsa ilman tietokonettakin, tai sen avulla. Hänellä on symbolisia pisteitä, joihin voi palata. Osa pisteistä vahvistuu, osa kumoutuu, osa jää avoimeksi. Symbolit tekevät ajattelusta keskustelukelpoista: Andreas voi puhua itsensä kanssa ja asiantuntijan, tekoälyn tai yhteisön kanssa täsmällisemmin kuin koskaan aiemmin. Hän voi perustaa crowdsourcing – yhteisön yhdessä haastamaan isoimpia ongelmia.
Tämä on myös aksiomaattisuuden alku. Kun jokin kohta on riittävästi perusteltu, se alkaa toimia jatkopohdinnan lähtökohtana. Se on käytännöllinen aksiooma: “tämän varaan voidaan nyt rakentaa seuraava kysymys”.
Yhteenveto käsitteellistämistä (4D) koskien
4D:ssä Andreas muuttaa epävarmat havainnot symbolisiksi viittauspisteiksi. Symboli, kuten χ3 tai ΔΨ3, antaa ajatukselle osoitteen: mistä suunnasta ja millä tietoisuuden tasolla asiaa tarkastellaan. Näin syntyy hotspotteja, argumentteja ja tekoälyllekin annettavia hakuavaimia. Käsitteellistäminen ei sulje ajattelua, vaan tekee sen kohdista näkyviä, testattavia ja yhdistettäviä.
Symboli on GoodReason – ajattelun geometrian kannalta erittäin keskeinen, koska: symboli yhdistää kognition, semiotiikan, logiikan, tekoälyn, IT-rakenteen ja tieteellisen argumentaation.
GoodReason ja universaalius
GoodReasonin ytimessä on universaalimalli (ks. kuva), joka on monitasoinen JSON-rakenne, josta löytyy oletusarvot jokaiselle 56 symbolista käytettäväksi kommunikointiin ja tiedonhakuun tekoälystä prompteina, jotka ovat kaikkien aikojen tehokkaimmat – kuvassa se ohjearvoineen, josta lähdetään liikkeelle.
Tästä standardimallista voi tietenkin tehdä erikoistuksia eri aloille ja eri tarkoituksiin ja symboleille voi tehdä rekursiivisesti IT:n avulla alarakenteita, koska kaikkien sisäinen rakenne on sama (isomorfismi). Tämä mahdollistaa uudenlaisen laskennan ja suoritettavuuden käytännön, atomismin. SystemsRegistry on moduli, joka tallentaa erilaisia systeemimalleja, kuten Teknologia, Anatomia, Aivot jne.
Vanha: Symbolin tehtävät: symboliikka
Määritelmä (fi): https://tieteentermipankki.fi/wiki/Semiotiikka:symboli
- merkki, jonka merkkiväline tai merkitsijä on konventionaalisessa suhteessa objektiinsa tai merkittyynsä
- merkki, jonka merkkiväline tai merkitsijä assosioituu ikonisesti objektiinsa tai merkittyynsä
- merkki, jonka merkkiväline toimii jonkin konnotaationsa merkkinä
Symbolisuus on aivojen syvimpiä ominaisuuksia.