Koonti: Kahdeksan keskeistä teemaa
Seuraavassa kahdeksan (8) keskeistä teemaa, jotka liittyvät tieteen nykyhaasteisiin ja uudistustarpeisiin kohti ”Tiede 2.0” -ajattelua. Näitä teemoja voidaan tarkastella Stuart Umplebyn ja muiden systeemiajattelijoiden näkökulmasta, jotka ovat ehdottaneet tieteen rakenteellisia ja filosofisia uudistuksia.
A. Tiede ei ole uudistunut automaattisesti: Hierarkkiset rakenteet estävät muutoksen.
B. Gutenbergin parenteesi: Internetin hajautettu luonne voi mullistaa tiedonhallinnan.
C. Suuret mullistukset: Tarve paradigman muutoksille on ilmeinen.
D. Toistettavuuskriisi ja metatiede: Tieteen luotettavuuden vahvistaminen.
E. Avoimuus ja kompleksisuus: Tiedeyhteisöjen avoimuuden lisääminen.
F. Kompleksinen ajattelu: Lineaaristen mallien rajoitusten tunnistaminen.
G. Subjektiivisuus ja objektiivisuus: Molempien rooli tieteessä.
H. Uusi filosofia: Holistinen ja systeeminen tiede.
1. Miksi tiede ei ole uudistunut automaattisesti?
- Haaste:
- Tiede on juuttunut modernin ajan paradigmaan, jossa tutkimusta ohjaavat hierarkkiset ja instituutiosidonnaiset rakenteet.
- Rahoitus ja insentiivit:
- Lyhytjänteiset rahoitusmallit suosivat turvallisia ja varmoja tutkimushankkeita, mikä estää riskinottoa ja paradigman muutoksia.
- Ratkaisu:
- Tiede 2.0 vaatii rakenteita, jotka kannustavat monitieteisyyteen, joustavuuteen ja emergenttien ideoiden tukemiseen.
2. Gutenbergin parenteesi ja tieteen muutos
- Selitys:
- Gutenbergin parenteesi viittaa painetun median aikaan, jolloin tiedon hallinta ja jakelu olivat keskitettyjä. Internet on avannut uuden aikakauden, jossa tieto on hajautettu.
- Mitä se tarkoittaa tieteelle?:
- Nykyinen tieteen rakenne on yhä ”Gutenbergin aikakauden” peruja, jossa tiedelehdet ja keskitetyt instituutiot hallitsevat tietoa.
- Tiede 2.0 pyrkii hajautettuun tiedonhallintaan avoimien alustojen, kuten preprint-palveluiden ja kansainvälisten yhteistyöverkostojen, avulla.
3. Suuret tieteen mullistukset
- Historia:
- Esimerkkejä suurista mullistuksista ovat Kopernikuksen aurinkokeskinen maailmankuva, Newtonin mekaniikka ja Einsteinin suhteellisuusteoria.
- Yhteistä:
- Mullistukset ovat usein syntyneet vastauksena siihen, että vallitseva paradigma ei enää selitä havaintoja. Niitä on edistänyt avoimuus uusille ajatuksille.
- Nykytilanne:
- Vaikka dataa on enemmän kuin koskaan, tiede näyttää jakautuvan yhä pienempiin erikoisaloihin, mikä voi estää kokonaisvaltaisen ymmärryksen ja mullistusten syntymisen.
4. Toistettavuuskriisi ja metatiede
- Toistettavuuskriisi:
- Monet tutkimustulokset, erityisesti psykologiassa ja lääketieteessä, eivät ole toistettavissa, mikä heikentää tieteen uskottavuutta.
- Metatiede:
- Tieteen itsensä tutkiminen on nousussa, ja se pyrkii tunnistamaan, miksi tutkimusprosessissa syntyy virheitä ja miten niitä voidaan korjata.
- Tiede 2.0:
- Metatiede ja avoimet data-alustat voivat tehdä tieteen prosessista läpinäkyvämmän ja luotettavamman.
5. Tiedeyhteisöjen avoimuus ja kompleksisuus
- Avoimuus:
- Nykyiset tiedeyhteisöt eivät aina edistä avoimuutta, vaan kilpailu rahoituksesta ja julkaisuista voi johtaa siiloutumiseen.
- Kompleksisuus:
- Nykytiede tarvitsee malleja, jotka ymmärtävät ja hallitsevat kompleksisia systeemejä (esim. ilmasto, talous).
- Tiede 2.0:
- Monitieteinen yhteistyö ja systeemiajattelu ovat keskeisiä uuden tieteen paradigman osia.
6. Onko nyky-yhteiskunta kompleksinen järjestelmä?
- Lineaarinen vs. kompleksinen ajattelu:
- Esimerkki lineaarisesta ajattelusta on korkojen nostaminen tai laskeminen inflaation hallitsemiseksi. Kompleksisessa yhteiskunnassa tällaiset toimet voivat johtaa ennakoimattomiin seurauksiin.
- Tiede 2.0:
- Tarvitaan työkaluja, kuten systeemidynamiikkaa ja agenttipohjaista mallinnusta, jotka auttavat ymmärtämään monimutkaisia vuorovaikutuksia.
7. Tutkijan rooli: Subjektiivisuus ja objektiivisuus
- Subjektiivisuuden rooli:
- Tutkijan konteksti, arvot ja havaintokehys vaikuttavat väistämättä tutkimusprosessiin. Tämä ei ole ongelma, jos se tehdään avoimesti näkyväksi.
- Objektiivisuuden raja:
- Tietyt tieteelliset kysymykset, kuten luonnonlait, vaativat objektiivisuutta, mutta yhteiskunnalliset ja inhimilliset kysymykset hyötyvät myös subjektiivisesta näkökulmasta.
- Tiede 2.0:
- Uusi paradigma voi tunnustaa sekä subjektiivisuuden että objektiivisuuden arvon tieteessä.
8. Filosofia ja tiede 2.0
- Uusi tieteenfilosofia:
- Tiede 2.0 tarvitsee filosofian, joka tunnustaa tieteen olevan osa laajempaa yhteiskunnallista ja ekologista kokonaisuutta.
- Holistinen lähestymistapa:
- Tämä lähestymistapa integroi faktat ja arvot, luonnontieteet ja humanistiset tieteet.
- Stuart Umplebyn näkökulma:
- Umpleby on ehdottanut, että tiede siirtyy lineaarisesta ja reduktionistisesta ajattelusta kohti systeemistä ja itsetietoista tiedettä.