Perinteiseen koululaitokseen ja kiireiseen bisnekseen tottuneet henkilöt hakevat (netistä) pikavoittoja, keinoja oppia (ulkoa) asioita, joista olisi heti heille hyötyä. Koska kaikki hakevat ”samaa” kilpailuetua suhteessa muihin, suurempaa hyötyä ei kiivaassa tiedonhaussa saada edistettyä.
Pysyvää hyötyä saadaan vain silloin, kun asianomaiset henkilöt itse alkavat ”ajattelemaan” omaa identiteettiä ja kokonaisuuden etua. Avuksi tarvitaan ehdottomasti kognitiivisia malleja ja systeemistä käsitystä organisaatioista, johtamisesta ja esteistä, jotka voivat rampauttaa hyvänkin kehityksen.
Ihmisen mielen maisema alkaa kehittyä vasta ”introvertin” valmentautumisen vaiheen kautta, kun hän löytää itselleen suotuisat tavat ajatella vastuullisesti ja sivistyneesti. Parhaimmillaan se johtaa haluun suunnitella meidän kaikkien yhteisiä toimintoja ja periaatteita kestävällä tavalla (viable system) siihen suuntaan, että epäjärjestys ja kaaos vähenevät, mutta varmuuden ja tietoisuuden taso kasvavat.
Kaikissa hyvissä systeemiajattelun oppaissa tämä omalla tavallaan todetaan. Homeostaasi on itsestään selvä tavoite koko yhteiskunnalle.
GoodReason – materiaalipankissa on kymmeniä esimerkkejä, kuinka ajattelija voi ottaa haltuunsa koko alan tai minkä tahansa ison kokonaisuudenkin. Onnistuminen maailmankuviensa rakentamisessa vaatii kovasti työtä, ”ajattelu”, oppimista ja kehittymistä. Vaativimmillaan tarvitaan tutkijan tason osaamista ja metodeita, älyllistä rohkeutta ja valmiutta kriittiseen ajatteluun.
Systeemiajattelu ei ole vaihtoehdotonta oppia, vaan ilmaisun vapautta. Näkökulmia on yleensä monia. Parasta viisautta on taito sovittaa yhteen vastakkaisuuksia, ja löytää erilaisuuksia ymmärtäviä johtamisen malleja. Kybernetiikassa ja systeemiajattelussa näitä taitoja on esitelty 40 vuoden ajan hyvin onnistuneesti.
Jaksavatko tämän päivän kansalaiset ja päättäjät syventyä periaatteisiin faktojensa ja kiireittensä keskellä? Minne sellainen kiire?
