Oppimisen ja kehittymisen paradigma perustuu kieleen
Uuden ajattelun kielen keskeiset sanat (engl.) näyttävät, kuinka terminologiakin on ymmärretty rajoittuneesti perinteisessä yhteiskunnassa (-) ja koululaitoksessa korkeimpiin tutkintoihin asti, verrattuna avaraan systeemikäsitykseen (+). Seuraavat vertailut havainnollistavat, kuinka suuresta ja kauaskantoisesta muutoksesta systeemialalla on kysymys:
- Universal: täysin yleinen, abstrakti teoria
- System: abstrahoinnin tärkein käsite, kohde
- Model: malli systeemistä tai todellisuudesta
- Super: paremmuus, yläkäsite, abstraktio
- Discipline: tieteen- ja käytännön ala, ”oppi”
- Meta: ylempi taso, toisen käsitteen kuvaaja
- Hybrid: opinaloja yhdistävä vipuvaikutus
- Cyber: virtuaalisuuden ja ohjauksen piirre
- Holarchy: kokonaisuus, joukko holoneita
- Synthetic: keinotekoisesti luotu, yhdistävä
- Viable: elinkelpoinen, itsestään toipuva
- Transform: muutos, muuntuminen
Edellisten kohtien jälkimmäisistä määrittelyistä (pluspiirteistä) rakentuu pala palalta käsitystä siitä, mitä on systeemitiede ja millaista systeemiajattelu.
Kun perinteiseen systeemiin juuttunut törmää alituiseen samoihin ongelmiin puutteellisilla abstrahointikyvyillään, tulematta itse sen paremmaksi, systeemiajattelusta motivoitunut henkilö näkee maailman suurena haasteena poistaa ongelmia, mallintaa yhteiskuntaa monilla eri tavoilla, alariippumattomasti, tieteidenvälisesti niin, että lähestytään oikeasti kestävää kehitystä, luontoarvoja ja positiivista ihmiskuvaa.[1]
[1] Michael GoodMan: https://thesystemsthinker.com/systems-thinking-what-why-when-where-and-how/