Alla on yhden sivun mittainen, esitekelpoinen selitys. Se on kirjoitettu niin, että se puhuttelee jokaista ajattelijaa, mutta samalla tekee selväksi, että kyse on tietoisesta taidosta, ei mielipiteestä eikä mystiikasta.
Näin systeemi syntyy mielessä – artikuloinnin taito
Jokainen ihminen ajattelee. Ajatuksia syntyy tauotta, usein tiedostamatta, ja ne liittyvät havaintoihin, muistoihin, tunteisiin ja opittuihin käsitteisiin. Suurin osa tästä ajattelusta jää kuitenkin hajanaiseksi: yksittäisiksi mielikuviksi, reaktioiksi ja johtopäätöksiksi, joita ei koskaan kootakaan kokonaisuudeksi. Artikulointi on se vaihe, jossa tämä muuttuu.
Artikulointi tarkoittaa kykyä muodostaa ajatuksista rakenne. Se ei ole vain asioiden nimeämistä tai selittämistä muille, vaan ennen kaikkea itselle tapahtuvaa käsitteellistämistä. Kun ihminen artikuloi, hän tunnistaa, mistä asiassa on kyse, mitä osia siihen kuuluu ja miten ne liittyvät toisiinsa. Tällöin syntyy systeemi – ei ulkoisena kaaviona, vaan mielen sisäisenä kokonaisuutena.
Kognitiotiede ja symbolinen tekoäly ovat osoittaneet, että ajattelu etenee atomistisina prosesseina: pieninä, nopeasti vaihtuvina elementteinä, jotka vasta myöhemmin yhdistyvät symboleiksi. Yksittäinen ajatus on nopea ja katoava. Systeemi syntyy vasta, kun useat ajatukset järjestyvät tutuksi muodoksi. Tämä tapahtuu usein hetkessä, mutta edellyttää käsitteellistä valmiutta.
Hyvin artikuloitu systeemi on helppo muistaa. Se jää mieleen niin sanottuna chunkina – kokonaisuutena, joka ei vaadi jatkuvaa uudelleenrakentamista. Siksi tuttu rakenne omaksutaan nopeasti, kun taas jäsentämätön tieto vaatii moninkertaisesti aikaa ja vaivaa. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi taiteen ymmärtämisessä: kun katsoja oppii näkemään teoksen rakenteen, sen merkitys avautuu kerralla. Ero on siinä, että systeeminen artikulointi pyrkii objektiivisuuteen – ihminen ei halua olla itselleen epärehellinen, vaan etsiä käsitteellisesti kestävää kokonaisuutta.
Artikulointi ei ole synnynnäinen lahja, vaan taito, joka kehittyy harjoittelemalla. Useimmat ihmiset tekevät sitä huomaamattaan tietyillä alueilla, joissa he ovat kokeneita: työssä, harrastuksissa, elämän suurissa kysymyksissä. GoodReason-mallin ydinajatus on tehdä tästä taidosta tietoista ja siirrettävää. Kun ajattelulle tarjotaan tuttu rakenne – roolit, keskipiste ja niiden väliset suhteet – mieli voi sijoittaa uudet asiat nopeasti oikeille paikoilleen.
Tässä mielessä artikulointi toimii kuin kääntäjä. Se muuntaa hajanaisen ajatusvirran ymmärrettäväksi systeemiksi, aivan kuten ohjelmakääntäjä muuntaa lähdekoodin toimivaksi kokonaisuudeksi. Tekoäly voi tukea tätä prosessia jäsentämällä ja ehdottamalla rakenteita, mutta varsinainen ymmärrys syntyy aina ihmisessä itsessään.
Systeeminen ajattelu ei siis ole harvojen asiantuntijoiden etuoikeus. Se on ihmisen luonnollinen kyky, joka aktivoituu, kun käsitteellistämisen taito kehittyy. Kun artikulointi tulee tutuksi, systeemejä alkaa syntyä vaivattomasti – joskus satoja päivässä, joskus ei lainkaan. Kyse ei ole määrästä, vaan siitä, milloin ajatus saa muodon, joka kantaa ymmärrystä eteenpäin.