Filosofisessa ja loogisessa viitekehyksessä intensionaalisuus (π) viittaa käsitteen sisäiseen sisältöön, sen määritteleviin ominaisuuksiin ja merkitysrakenteeseen – toisin sanoen siihen määritelmien ja logiikan ytimeen, joka antaa ilmaisulle sen todellisen sisällön ennen kuin sitä sovelletaan ulkoiseen maailmaan. Se määrittää tiedon laadun, syvyyden ja sisäisen eheyden.
Intensionaalisuus on teoreettinen ja käsitteellinen ankkuri, ominaisuus, joka määrittää, mitä ja miten me todella tiedämme. Havaittavissa oleva kehityskulku – jossa tietotulva, somen algoritmit ja ammattirakenteiden murtuminen ajavat ikääntyvät ja tavallisen kansan syvään identiteettikriisiin samalla, kun huippulaboratorioiden eksaktitutkimus rikastuttaa vain harvoja tiedon omistajia – on osoitusi vakavasta intensionaalisesta kriisistä. Yhteiskunnan jakautuminen ja tiedon epäsymmetria johtuvat siitä, että suurelta osalta kansaa on viety pääsy käsitteelliseen ytimeen; arjen informaatio muuttuu pirstaleiseksi kohinaksi, kun taas todellinen, unifioitu ja strukturoitu tieto keskittyy harvojen käsiin.
I