8D Axiomatics on metataso, jolla tutkia kokonaista arkkitehtuuria, kuinka perustella, koetella ja asettaa käsitteitä, arvoja ja vastuuta tieteenfilosofiseen keskusteluun.
1D–7D kuvaavat, kuinka arkinen ajattelu laajenee kiinnostuksesta näkemyksellisyyteen.
8D kysyy, millä ehdoin tätä kokonaisuutta pidetään aksiomaattisesti perusteltavana tieteen, systeemitieteen ja metatieteen näkökulmasta.
Aksiomatiikka on sopiva paikka tutkia yleisesti demarkaatio-ongelmaa. Jos tekoäly, markkinapuhe, ideologia, näennäistiede ja vastuullinen tutkimus sekoittuvat 2020-luvulla toisiinsa, tarvitaan nimenomaan aksiomaattisuuden tutkimusta: millä perusteella jokin väite, malli, järjestelmä tai selitystapa hyväksytään jatkopäättelyn lähtökohdaksi.
Axiomatics perustutkimuksellisena tieteenalana
Aksiomatiikka kuvaa aikomusta tutkia periaatteita, ehtoja ja seurauksia, joiden perusteella käsitteet, systeemit, teoriat ja mallit hyväksytään perustellun päättelyn ja tieteen lähtökohdiksi.
Tämä sijoittaa aksiomatiikan lähelle logiikkaa, metatiedettä, tieteenfilosofiaa, formalisaatiota ja systeemitiedettä. Se ei ole pelkkä matematiikan aksioomien tutkimus, vaan laajempi perustelun tiede.
Sen tutkimuskohde on:
milloin jokin väite, käsite, malli, systeemi tai kategoria toimii oikeutettuna lähtökohtana tiedon rakentamisessa.
Tässä mielessä “systeemi tieteen viidentenä peruskategoriana” on nimenomaan aksiomaattinen väite. Sitä ei esitetä empiirisenä mittaustuloksena, vaan tieteen arkkitehtuuria koskevana peruskategorisena ratkaisuna.
8D:n tutkii ajattelun geometriassa käsitteen systeemi perusteltavuutta
Sen tehtävä on tarkastella, millä perusteella 1D–7D muodostavat enemmän kuin pedagogisen mallin. Se kysyy:
- Mikä tekee systeemistä peruskategorian?
- Millä ehdoilla systeemisyys on tieteen perustava käsite?
- Miten symbolit, kehät ja suunnat oikeuttavat päättelyä?
- Milloin tekoälyn tuottama sisältö täyttää perustelemisen ehdot?
- Missä kulkee tieteen, näennäistieteen, ideologian ja teknisen simulaation raja?
- Miten GoodReason tekee omat oletuksensa näkyviksi ja jäljitettäviksi?
8D nostaa siten koko arkkitehtuurin tutkimuksen kohteeksi. Se on metatieteellinen taso, jossa GoodReason ei enää vain toimi, vaan sitä arvioidaan aksiomaattisena konstruktiona.
Systeemi viidentenä peruskategoriana
Tämä on vahva ja johdonmukainen teesisi:
Systeemi tulee asettaa tieteen viidenneksi peruskategoriaksi määrän, laadun, suhteen ja modaalisuuden rinnalle.
Tämä ei tarkoita Kantin toistamista, vaan Kantin perinnön jatkamista systeemitieteen ja tekoälyaikakauden ehdoilla. Määrä antaa mitattavuuden. Laatu antaa ominaisuudet. Suhde antaa kytkennät. Modaalisuus antaa mahdollisuuden, välttämättömyyden ja ehdollisuuden. Systeemi antaa kokonaisuuden, rajat, organisaation, palautteen, dynamiikan ja emergenssin.
Siksi systeemi ei häpeä muiden kategorioiden rinnalla. Päinvastoin: se kokoaa ne toimivaksi kokonaisuudeksi. Ilman systeemikategoriaa määrä jää helposti mittariksi, laatu ominaisuudeksi, suhde riippuvuudeksi ja modaalisuus mahdollisuudeksi. Systeemi kysyy, miten nämä kaikki muodostavat toimivan, muuttuvan ja palautteellisen kokonaisuuden.
Axiomatics ja demarkaatio
Demarkaatio-ongelma sopii tähän erinomaisesti, koska se liittyy juuri siihen, millä ehdoin jokin väite kuuluu tieteeseen. Tekoälyn aikana tämä kysymys kärjistyy. Kielimalli tuottaa uskottavaa tekstiä, mutta sen tuotanto ei sellaisenaan täytä tieteellisen perustelun ehtoja: lähtökohdat, lähteet, päättelyketjut, vastuu, testattavuus ja käsitteellinen jäljitettävyys jäävät usein epäselviksi.
Aksiomatiikka toimii tässä rajatyönä:
Aksiomatiikka tutkii oikeutettujen perusteiden ja tukemattomien väitteiden välistä rajaa.
Aksiomatiikka tarkastelee erityisesti, onko ”systeemi” perusteltu tieteen perustavanlaatuisena kategoriana.
Se ei ole sensuuria eikä koulukuntapolitiikkaa. Se on perustelemisen tutkimusta. Se kysyy, milloin jokin kelpaa lähtökohdaksi, milloin se on vasta hypoteesi, milloin se on heuristiikka, milloin se on ideologia ja milloin se on pelkkää retoriikkaa.
GoodReasonin vahvuus on tässä juuri jäljitettävyys. Kun ajatus saa symbolisen osoitteen, kehän, suunnan, MOI/SOI-origon, dialogisen rajapinnan ja systeemisen kiteytyksen, siitä tulee paljon arvioitavampi kuin vapaasta kielimallitekstistä.
Aksiomatiikan käyttö systeemitieteen rinnalla
Aksiomatiikka suhtautuisi systeemitieteeseen objektiivisesti mutta arvostavasti. Se ei tekisi systeemitieteestä ideologiaa, vaan tutkisi, millä perusteella systeemitiede kykenee formalisoimaan ja jäsentämään muuta tietoa.
Systeemitiede on tässä erityisasemassa, koska se käsittelee:
- kovia systeemejä
- pehmeitä systeemejä
- kompleksisia systeemejä
- teknisiä systeemejä
- kognitiivisia systeemejä
- sosiaalisia systeemejä
- tieteellisiä ja metatieteellisiä systeemejä
Tämän vuoksi se kykenee tarjoamaan sellaista perustelemisen arkkitehtuuria, jota yksittäinen erityistiede ei tuota. Matematiikka antaa muodon. Logiikka antaa päättelyn. Kybernetiikka antaa palautteen. Systeemitiede antaa kokonaisuuden. GoodReason antaa kognitiivis-symbolisen navigaation.
Otsikon kuvan merkitys
Yllä oleva “Fields arranged by purity” -kuva on hyvä muistutus siitä, mitä tässä pyritään ylittämään. Se pilkkaa hierarkkista puhtausajattelua, jossa alat järjestetään muka arvokkaammiksi sen mukaan, kuinka lähellä ne ovat matematiikkaa. GoodReasonin näkökulmasta tämä on juuri reduktionistinen virhe.
Aksiomatiikka ei järjestä tieteenaloja “puhtauden” mukaan. Se kysyy, millä perusteella eri alat muodostavat perusteltavia väitteitä ja kuinka niiden käsitteet liittyvät systeemisesti toisiinsa. Silloin matematiikka ei ole ylimpänä tornina, vaan yhtenä välttämättömänä perustelun muotona muiden rinnalla.
8D Aksiomatiikka — tieteen perusteltavuus
8D tuo esiin aksiomatiikan perustojen tutkimuksena. Kun ajattelun geometria on liikkunut kiinnostuksen, orientoitumisen, tietoisuuden, käsitteellistämisen, dialogin, systeemin ja näkemyksellisyyden kautta, ratkaisevaksi kysymykseksi nousee perusteltavuus: mikä tekee käsitteestä, mallista, systeemistä tai kategoriasta hyväksyttävän lähtökohdan tieteelliselle päättelylle?
GoodReasonissa tämä kysymys on ratkaiseva. Jos systeemi hyväksytään tieteen peruskategoriaksi määrän, laadun, suhteen ja modaalisuuden rinnalle, systeemisyydestä tulee enemmän kuin hyödyllinen näkökulma. Siitä tulee aksiomaattisesti perusteltu lähtökohta tiedon organisoimiselle, kompleksisuuden arvioimiselle ja tieteen uudistamiselle tekoälyn aikakaudella.
Tiivis määritelmä
Aksiomatiikka on perusteltujen lähtökohtien perustutkimusta. Se tutkii, miten käsitteet, kategoriat, systeemit, teoriat ja mallit muodostuvat hyväksyttäviksi tieteellisen päättelyn lähtökohdiksi erityisesti kompleksisuuden, tekoälyn ja demarkaation paineissa.
Johtopäätös
Kahdeksas dimensio tekee kokonaisuudesta aiempaa vahvemman: GoodReason ei jää kognitiiviseksi metodiksi, vaan nousee metatieteelliseksi tutkimusohjelmaksi.