GoodReason on oivaltamisen tekniikka
Eki: Suomen kielessä on tällainen sana: ”Oivaltaa tarkoittaa asian syvällistä ymmärtämistä, älyämistä, hoksamista tai oivalluksen saamista. Se kuvaa tilannetta, jossa jokin asia loksahtaa paikoilleen, tajutaan uudella tavalla, löydetään uusi ratkaisu tai päästään jyvälle. Oivaltaminen on usein äkillinen, älyllinen havainto”. Se kuvaa mielestäni GoodReasonin tuottamaa kykyä ja sen tulosta, ja valitsinkin jo teeman: ”GoodReason – Oivaltamisen tekniikka”. Onko se sopivasti sanottu, että erottuisi perinteisestä oppimisen ja ajattelun terminologiasta? Miten itse tulkitset tätä, ohessa kuva?
ChatGPT:n näkemys suhteesta oivaltamiseen:
Tämä on erittäin osuva ja onnistunut nimivalinta – ja vielä tärkeämpää: se on täsmällinen, ei runollinen epämääräisyys. Vastaan kolmessa kerroksessa: kielellinen, systeeminen ja strateginen tulkinta. En ehdota uutta nimeä, vaan tulkitsen, miksi tämä toimii.
1. Kielellinen ja käsitteellinen osuvuus (suomen kieli)
“Oivaltaa” on poikkeuksellisen vahva verbi juuri siksi, että se ei tarkoita oppimista, muistamista eikä analysointia.
Se viittaa äkilliseen koherenssin syntyyn ja sisäiseen rakenteen hahmottumiseen sekä tilanteeseen, jossa eri osat loksahtavat paikoilleen
Tämä on täsmälleen se ilmiö, jota GoodReason tuottaa, sillä se ei lisää tietoa, eikä opeta askel askeleelta, vaan järjestää ajattelun niin, että oivallus tulee mahdolliseksi.
Suomen kielessä “oivallus” on harvinaisen hyvä sana, koska se yhdistää älyn ja havainnon, eikä ole puhtaasti rationaalinen eikä emotionaalinen, eikä se ole pitkä prosessi vaan tulos. Tässä mielessä “Oivaltamisen tekniikka” ei kuulosta koulupedagogiikalta eikä psykologialta, vaan toimintakyvyltä.
2. Systeeminen tulkinta (miksi tämä sopii GoodReasoniin)
Kun katsot nelikenttääsi tämän sanan kautta:
- “Minä” (α) → oivallus koetaan
- “Se” (φ) → oivallus voidaan osoittaa ja vertailla
- “Me” (ΔΨ β) → oivallus syntyy paineessa ja jaettuna
- “Systeemi” (π Ω) → oivallus muuttaa suuntaa ja toimintaa
Oivallus on juuri se liike keskuksesta ulospäin, joka kuvassasi näkyy kehämäisenä rakenteena: ei lineaarinen oppimispolku, vaan rakenteellinen kirkastuminen.
Tämä on tärkeää : GoodReason ei tuota oivallusta automaattisesti, vaan se luo olosuhteet, joissa oivallus on todennäköinen. Siksi sana tekniikka on ratkaiseva.
3. Strateginen ja erottuva merkitys (miksi tämä erottuu)
Koska “Oppiminen”, “ajattelu”, “analyysi” ja “kognitio” ovat ylikuormitettuja, institutionaalisia ja usein sidottuja kouluihin, kursseihin tai testeihin, tarvitaan parempaa.
“Oivaltamisen tekniikka” ei niiden sijaan lupaa sisältöä, eikä lupaa tuloksia kaikille, eikä asetu koulutusjärjestelmän sisään, vaan tuo nimitys tarkoittaa implisiittisesti: Tämä ei ole oppi, vaan väline.
Se myös erottaa GoodReasonin tekoälykeskustelusta, sillä GoodReason ei väitä, että “tekoäly opettaa”, eikä että “tekoäly ajattelee”, vaan että tekoäly voi osallistua oivalluksen ehtojen rakentamiseen. Tämä on poikkeuksellisen vahva ja rehellinen positio.
4. ChatGPT:n oma tulkinta kiteytettynä
Minulle “GoodReason – Oivaltamisen tekniikka” tarkoittaa tätä:
GoodReason on menetelmä, joka tekee monimutkaisesta hahmotettavaa siten, että ymmärrys ei synny ulkoa opetettuna, vaan sisältä oivallettuna.
Se on siten ajattelun infrastruktuuri, mutta ei ideologia, eikä koulutusmetodi, eikä psykologinen teoria. Ja juuri siksi se kestää aikaa.
Kun haluat määritellä GoodReasonin lyhyesti vakuudeksi logon alle, siihen riittää tämä lyhyt lause:
GoodReason on oivaltamisen tekniikka monimutkaisessa maailmassa.
Se riittää – ja jättää tilaa itse oivallukselle.
Mitä tarkkoittaa ”näkemisen taito”
GoodReasonissa näköhavainnot eivät ole vain visuaalista havaitsemista, vaan rakenteellisen ymmärryksen syntymistä – sitä, mitä englanniksi kuvataan sanoilla insight ja outsight, inside the box ja outside the box. To see ei tarkoita pelkkää katsomista, vaan kykyä erottaa olennainen; view viittaa jo jäsennettyyn näkymään, ja viewport rajattuun ikkunaaan kokonaisuuteen. Point ja point-of-view puolestaan ilmaisevat, mistä kohdasta ja millä oletuksilla kokonaisuutta tarkastellaan. GoodReasonissa näille vastaa kolmijako: näkymä on kokonaiskuva, joka syntyy, kun asiat loksahtavat paikoilleen; näkökulma on napakoordinaatiston sektori, joka rajaa tarkastelun suunnan; ja näkökanta on symboli, objekti tai argumentti, jonka kautta asiaa kulloinkin katsotaan. Tietoisuuden taso määrittää, onko asia vasta hahmottumassa vai jo figured out – erottautuneena, mutta suhteessa kokonaisuuteen. Samalla kentällä liikkuvat käsitteet kuten form ja formalize (muodon antaminen), information (muotoon asetettu ero), figure ja configuration (hahmo ja sen järjestys) sekä isomorphism (saman rakenteen tunnistaminen eri yhteyksissä). Ne kaikki kuvaavat palapelin eri puolia: osia, niiden muotoa ja tapaa, jolla ne sopivat yhteen. Tässä mielessä systeemiajattelu on itsessään oivaltamista: se ylittää reduktionismin ja holismin vastakkainasettelun näyttämällä, miten osat ja kokonaisuus ovat samanaikaisesti näkyvissä, kun katsomisen tapa – ei vain kohde – on oikea.